Adventurin'

Moi taas!

Niin paljon taas viikkoon saanut mahdutettua..eikun, kahteen viikkoon. Uskokaa tai älkää, mutta ihan tosissani uskokoin viime päivityksestäni olleen vain viikko! Aika kuluu nopeasti..pahoittelut radiohiljaisuudestani!  Päivittäiset bloggaukset olisivat olleet paikallaan, mutta vähä on asianlaita nii että kovasti pääsee hauskaa pitäessä velvollisuudet unohtumaan. Näinpä siis reportoin tähän nyt kahem viikon edestä tapahtumia ja kuulumisia! Tai kirjaan seikkailuitani ylös jälkipolvien muistoksi, miten vain. :D

Doctor Whon synttäripäivän jälkeen vietin vielä yhden päivän Brisbanessa liftarikaverini isovanhempien luona. Pitkän tutkinnan jälkeen totesin kuitenkin aamusta, että kamerani oli ottanut ja lähtenyt teille tietämättömille, ainokaisen muistikorttini kera....liftatessani se oli vielä taskussani, mutta sen jälkeen tietoa ei ole. (Sori! :/ ) Materialillista onnea tälle reissulle minulle ei ole paljoa suotu, tai sitten kyseessä on matkustamisen hinta.

Kuitenkin! Käyskentelin kaupungilla, istuin puistoissa ja otin rennosti. Varsinaisia must-see nähtävyyksiä ei ollut, mutta päämäärätön ajelehteleminen toi mukanaan kaikenlaista katseltavaa. Ihan jees kaupunki, ei mitään erityistä sanottavaa, ainakaan näin lyhyellä vierailulla. Iltapäivemmällä palasin kotio ja tein makaronilaatikkoa päivälliseksi! Onnistunutta, kiitos käsille olleiden runsaiden mausteiden.

Tiistaina lähdi takaisin kohti Byron Bayta, bussilla jälleen. Pariskunta vakuutti että voin jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta tarve oli kuitenkin pysyä liikkeellä. Kaverini Hugo muutenkin lähtisi kotiin Melbourneen viikon lopussa, ja kyllähä sitä piti liftaritoveria vielä nähdä! Hyppäsin siis bussiin, ja kahden tunnin päästä olin jälleen Byron Bayssä. Maksoin itseni kipeäksi yöstä omassa hostellihuoneessa halvemman puutteessa, ja varasin kahdelle seuraavalle yölle halvemmat, joskin niidenkin hinta oli hälyttävän korkea. Koko kylä oli täynnä "skoolieita", siis toisen asteen opintojen päättäneitä, itärannikolle bilettämän tulleita teinejä, joten vapaita petejä oli vähän ja hinnat korkealla. Joka tapauksessa peti oli. Tapasin sinä iltana paljon ihmisiä, biletin biitsillä ja oli hauskaa. Jälleen kuitenkin materiaa menetettiin, sillä silmälasini hajosivat, kummatkin sangat irrallaan ja vääntyneitä. Itse lasit kuitenkin pysyivät yhtenä kappaleena, vaikken tällä reissulla alakkaan varmaab väkertelemään uusia sankoja niille. Pärjään onneksi ilmankin..Hugoa en nähnyt tuona iltana hämmingin ja kommunikaatiovaikeuksien takia, mutta hauskaa oli silti.

Seuraavana päivänä tuli taas chillailtua. Chillchill. Niin, ja varattua pari venereissua! Matkatoimistosta sain itselleni kivalla hinnalla purjevenerisreilyn kahdeksi yöksi Whitsundays-saarille, sekä päivän snorklaus- ja sukellusreissun Cairnsissä. Jee! Illalla tapasin myös Hugoa, istuttiin baarissa kavereidensa ja muiden skoolieiden kanssa. Byron Bay on makee paikka, hyvin hipihtävä, rento ja ystävällinen, vaikka kokemus olisi kenties mukavampi ilman kahta tuhatta koulujen lopoumista juhlistavaa teiniä: pakko nyt sanoa että tunsin itseni välillä vanhemmaksi kuin olin, ehkä siksi että Melbornessa olin aina nuorin niin töissä kuin hostellillakin. Joka tapauksessa,  hyvä mesta. Torstai oli vielä enemmän chilliä, tapasin ikäiseni brittimuusikon, jammailtiin ja chill.

Koitti perjantai, eikä mieleni tehnyt maksaa kalliistaa pedistäni, joten jälleen lähdin matkaan. Tein voileipäni, täytin vesipulloni ja kirjoitin isolle pahville tällä kertaa vain
"NORTH"
ja kyllä se niinkin toimi. Ainakin sain kyytejä, joskin aika lyhyitä matkoja..jos nyt oikein muistan, niin vasta neljäs kyytini toi minut Brisbaneen. Kuudennen kyytini aikaan kello oli kahdeksan, ja minua kyydittävä pariskunta tarjosi yösijaa heidän kotoaan. Suostuin, sillä he eivät vaikuttaneet psykopaateilta ja matkaa oli vielä paljon jäljellä. Mukavia olivat, söin, join ja nukuin. Ja aamusta taas matkaan: lähes kaatosateessa.

Sain kyydin isolle service stationille, maantien varressa. Olisin voinut mennä saman tien bensiksen katoksen alle, mutta silloin tavoittaisin vain tankkaamaa  tulevat autot. Paras paikka oli suojaton paikka rampille johtavan tien varressa. Ajattelin että eihän siinä mitään, sateessa saa sympatiaa ja kyyti tulee nopsaan! Puolen tunnin sateessa seisoskelun jälkeen antauduin, ja siirryin bensikselle. Sain kyydin, ja seuraavan, ja seuraavan, ja seuraavan...kaikki lyhyitä kyytejä tosin.

Päivän viimeinen kyyti oli vähän pidempi, rekkakuski joka vei mut kakssataa kilsaa Rockhamptoniin. Kello oli tällöin kymmenen, takana kahdeksan kyytiä. Etäisyys Airlie Beachiin: 400km. Niin, ja kyseessähä oli lauantain ja sunnutain välinen yö.
Sain odottaa kyytiä kokonaiset seitsemän tuntia, klo 5am asti.
Jjjjjjjjuh.

Kyydintarjoajani oli armeijan pappi, tai miksi niitä nyt kutsutaankaan, jos kutsutaan. :D Tämä kyyti vei minut aina Airlien liittyymään, parinkymmenen kilsan päähän kohteestani, ja kyydin loppumatkalle sain nopeasti.  Perillä olin klo 10: kokonaisaika yöpymistä lukuun ottamatta 30h. Heh. Aika reissu oli!

Airlie Beach on jo aika pohjoisessa, siis lähellä päiväntasaajaa, siis lämmin. Oli siis lämmin. Ja huoneessa oli onneks ilmastointi. Huone oli oikeastaan pieni mökki, kaheksalle hengelle sängyt ja oma kylpyhuone.Ilmainen Wifikin! Mainio hostelli. Huoneeseen päästyäni nukuin reilut 4 tuntia, koko yö oli nimittäin kulunut tien varressa yrittäen pysyä hereillä. Herättyäni chillasin ihmisten kanssa mökin pienellä verannalla, tutstuin, Ja nukuin. Seuraavana päivänä mentiin porukalla biitsille, uitiin, löhöttiin, syötiin lounasta ja taas chill. Chillaus on jees.

Sitten olikin jo tiistai. Ilmoittauduin aamusta toimistolle, sain ohjeet mitä ottaa ja olla ottamatta mukaan, sekä minne mennä parin tunnin päästä. Istuin biitsille chillaamaan tunniksi, kasasin tarpeelliset tavarani pieneen reppuuni, vein ylimääräiset tavaransäilytykseen, ja siinä sivussa varasin lennonkin Cairnsista Sydneyhin, ettei tarvii kiireessä liftata takaisin kotilennolle. Sitten suuntasin tapaamispaikalle.

Porukka oli pieni, vain 13 henkeä plus kippari ja matruusi (taimikäikinä). Vene oli 8-metrinen kilpasluuppi, jos oikein muistan. Vanhahko, kuulemma, mutta kaikin tavoin ihan mukava ja kotoisa vene. Kahden hengen miehistömme, Jason ja Steve, olivat mukavia tyyppejä, kuten pieni reilun tusinan porukkammekin. Satamasta lähdettiin kahden aikaan, ja purjehdittii reilut kaks tuntia hyvässä tuulessa kohti kohdesaaristoamme. Ankkuroitiin pienen saaren läheisyyteen, ja kauempana näkyi Hamon Island (taimikäikinäihansama), jonka hotellissa yö maksaa reilut tuhat dollaria, ja vieraisiin kuuluvat esim. Red Hot Chili Peppersin porukka ja George Clooney.

En nähnyt kuuluisuuksia sinä iltana, mutta kaikkea muuta makeera. Jason oli vapauttanut saarelle huostaansa ottaneensa haukan, ja vihellyksellä hän ilmestyikin veneemme ympärille kaartelemaan tyttöystävänsä kanssa. :D Jason ruokki niitä ilmasta, heitellellen lihanpalasia. Jeah. Auringon laskettua valot ja melu houkuttelu delffiinejä. Jeaaah. Ja näin tosi kirkkaan, pitkän ja upee tähdenlennon, ja toisen joka lopuks välähti eli kai rähäjhti, jeaaaaaah! XD Mahtava reissu heti alkuun.

Seuraavana päivänä snorklattiin eri paikoissa, sain kivoja kuvia ostamallani vedenpitävällä kameralla, mutta varsinainen nähtävyys oli White Haven beach, maailman hienoin hiekkaranta. Siis hienointa hiekkaa maailmassa. Oli aik hienoo, hah. muuten päivä kuluikin syöden, kannella löhöten ja illalla bilettäen. Seuraavana päivänä nähtiin vielä aboriginaalien luolamaalauksia, ja suunnattiin takaisin. Kaiken kaikkiaan makee reissu. Yhden illan vielä vietin Airliessä, veneporukan kanssa. Seuraavana päivänä taas matkaan.

Tällä kertaa ei tarvinnut kuitenkaan liftata! Reissulla mukana olleet espanjalaistytöt olivat itseni tavoin matkalla Cairnsiin, mutta omalla matkapakullaan. Sain siis kyydi ilman että tarvi ees nostaa peukkua ylös!

Onnekkaammin olisi kyllä voinut käydä...nimittäin: pakussa oki istumapaikat kahdelle, takaosa oli sänkyä. Sijoitin siis itseni mukavasti ajajan penkin taakse laukkujen kanssa, laskeskellen että asemani olisi ihan turvallinen tarpeen vaatiessa.
Poliisi ei kuitenkaan ollut samaa mieltä.
Alunperin syy pysäytyksellemme ja toisin sanoen poliisin kiinostukselle meihin oli ylinopeus työmääalueella, mutta siinä samalla minäki tulin huomatuksi. Matkustaja ilman turvavyötä: $330. Kuski pääsi varoituksella. Syystä tai toisesta sain kuitenkin jatkaa matkaani näin. Kenties koska poliisi kertoi liftanneensa itse ympäri Eurooppaa, ja siksi ei raaskinut riistää minulta 800km kokopitkää kyytiä. Kuka tietää.
Mutta kuten sanottu, matkustamisella on kustannuksensa, ja loppumatka sujui vaivatta ja mujavasti, eikä turvavyöttömyydestäkään ollut haittaa.

Nyt olen Cairnsissä siis! Jos tuo viimeisin reissu lasketaan liftaamiseksi, niin liftattu matka: 3400km! Jebou! Yhteensä kyytejä oli kaiketi 25 kappaletta, plus miinus pari. Liftaus on makeeta, seikkailullista ja sakkoja lukuun ottamatta halpaa, suosittelen! Kannattaa tietysti aina miettiä ennen autoon nousua onko kyseessä murhamies tai psykopaatti, jotka ovat kuitenkin kaiketi vähemmistöä. ;)

Huomenna sukeltelemaan! Sitä ennen chill.

Viikko jäljellä. Eikun, ei edes sitäkään. Hitsipilli! Aika kuluu nopiaan. :D

~Tapsa