More workin'

Huhhuh. On tää työ kyllä rankkaakin.

Koko viime viikko tuluu tosiaan heräiltyä siinä viiden pintaa, mikä oli ihan jees kunhan ajoi ittensä aikasin nukkumaan. Toimistolle taasen olin joka aamu jo seittemän aikaan treenausta ja harjoittelua varten. Sitten yhdeksäks kentälle ja töihin. Viideltä loppuu työ, sitten kotia kohti kuudeksi. Kokonaisuudessaan työ siis vie aika paljon aikaa.

Omistautuminen on kuitenkin hyvästä, sillä oppimista riittä. Kahden ekan päivän jälkeen tuli myös tajuttua että ei tää duuni helppo sentään oo. Ma 2, Ti 2, Ke 1, To 0, Pe 1, La 1, ja tänään maanantaina taas nolla. Tuun kyllä hyvin juttuun ihmisten kanssa, oon aikasin siellä missä pitää enkä laiskottele, mut syntyjäni ainakaan en myyntimies ole. Kauppoja on tällä hetkellä koossa kaiken kaikkiaan 13. Ainakin teoriassa oon kai vielä koeajalla, joka loppuu huomenna..ja koeajan aikana pitäis kai saada 15 kauppaa. Just tekstasin Beccalle et mitä tapahtuu jos en siihen yllä, aika hiljanen se on aiheesta ollu (vaikka en oo paljoa kysellykkään).

En kyl haluis joutuu meneen muualle. Vähän sikskin että toi mesta on niin hyvä ja ihmiset on mahtavii, mut ihan senki takii et haluun pärjätä tossa, haluun tulla hyväks. Jos se jää tähän nii aika huono maku jää suuhun koko hommasta.

Okei, vähä liian masis fiilis. Oon mä jo ennenki tehny kaks kauppaa päivässä, hyvin mä siihen huomennakin kykenen!

Nyt pitää käydä nukkumaan, mutta toteampa vielä että muutin hostellista asuntoon! Täällä asuu neljä mun lisäks, vaikkakin mä oon ainoo joka nukkuu lattialla :P mutta halpa on! $125 viikossa ja ihan keskustassa, ei valittamista!

Tän verran tänään nyt, huomenna yritän taas. Öitä!

~Tapsa

Assurin'

Sori, kauheen kiireisrä ollu! Nytkään en ehi kuin kirjoittaa että kaikki hyvin, ihmiset on mahtavia, ruokaa rittää nyt hyvin ja rahaakin on! Elämä on jees.

Nyt on kuitenkin pakko nukkua. Että menee töissä hyvin.

Sori! :P huomen yritän enemmän täs.

~Tapsa

Workin'

Neljä viikkoa, kaksi työpäivää ja yksi sunnuntaipäivä jo miltei takana!

Työpäivät olivat molemmat todella miellyttäviä. Työpäivään sisältyy 8 tuntia pienellä alueella tepastelua, ihmisten huomion tavoittelua, juttelemaan pysähtyvien kanssa juttelua ja iPadillä kuukautisten lahjoittajien rekisteröintiä. Kun aiemmin Sydneyssä juttelin ihmisten kanssa töistä, lähes kaikki totesivat feissaamisesta että "Man, that's such a shit job!". Itse kuitenkin huomaan jopa nauttivani kyseisestä työstä! Koko päivä erilaisten ihmisten kanssa juttelua tai heidän kiinnostuksen tavoittelua sujuu minuöta hyvinkin luontevasti. Kaikille työ ei silti varmastikkaan sovi: myyntiä (siksi sitä pitää nyt kutsua vaikka hyväntekeväisyydestä on kyse) ei saa ellei saa puhuttua täysin venovieraille rennosti ja luontevasti, ja mieluiten niin monelle kuin vain kerkiää. Lisäksi, koska monet eivät halua pysähtyä juttelemaan saati vastata iloisiin ja kohteliaisiin tervehdyksiin, työpäivän aikana tulee torjutuksi varmastikkin useampi sata kertaa. Tästäkin huolimatta pitää hymyn pysyä päällä ja pystyä olemaan koko ajan maksimaalisen iloinen ja kohtelias jokaiselle vastaantulijalle. Torjumiset ja loukkauksetkin pitää pystyä ohittamaan totaalisesti, ja painaa vain menemään.

Toissapäivänä, siis perjantaina, olin Chrisin ja Beccan kanssa orstoskeskuksen ulkopuolisella aukiolla. Chris, brittiläinen reppureissaaja, on ollut tässä duunissa 5kk, Becca, australialainen team leaderini, 2 vuotta. Koska olen vasta-alkaja, Becca oli tukenani aina tarvittaessa, ja hänen avustuksella sainkin aikaseksi 4 myyntiä! Työpäivän jälkeen palasimme toimistolle, jossa tapasimme firman muut kymmenkunta feissaajaa. Tämän jälkeen suuntasimme kuulemma firman vakiopubiin, jossa The Boss tarjosi porukoille ilmaisen kierroksen (itse asiassa kaksikin). Illan edetessä päätimme pienellä porukalla siirtyä nukkumaan Beccan kämpille, joka oli vain lyhyen taksireissun päässä. Sohvayöunieni jälkeen lähdettiin sitten porukalla lauantaityöpäivään, kuusi työpäivää viikossa nääs.

Lauantaina taas olin eräässä toisessa ostoskeskuksessa Ronanin ja Beccan kanssa. Ronan on itse asiassa Beccan poikaystävä, ja  myöskin markkinointifirman omistaja: The Boss. Katherine haastatteluni lopussa kertoi että Ronan on maan parhaimpia myyjiä, ellei jopa paras. Kertomansa mukaan Ronanin myyntiennätys päivässä on 44! Päätähuimaavien ennätysten ja ranking-listojen paikkansapitävyyteen suhtaudun kyllä itsekkin varoen, mutta täytyy myöntää että hän osaa hommansa! Lauantain saldoksi jäi kaksi myyntiä per nuppi, ja Ronankin myönsi että päivä oli todella vaikea: itse sain toisen myyntini vain Ronanin ajamana, kun hän minuuttitolkulla vakuuteltuaan erästä opiskelijapariskuntaa (ihan hyvässä hengessä) sai heidät innostumaan lahjoittamaan vielä kolmannellekkin hyväntekeväisyydelle, meille siis. Kampanjoimamme hyväntekeäisyys on muuten Oxfam, ja aika ajoin selvästi myös MSF. Teille en nyt myyntipuhetta ryhdy pitämään, tutkikaa itse kun koneellakin kerran olette! ;)

Palkka on duunissa yllättävän hyvä, mutta sen saa vasta seuraavan viikon perjantaina. Tästä seuraakin se, että vielä viiden päivän ajan joudun kituuttamaan lähes rahatta! :D Ruokatarpeet olen jo ostanut, ja niiden PITÄISI kestää ne viisi päivää (leipää ostan vielä lisää, mutta that's it). Huonekkin on maksettu seuraavaan lauantaihin saakka. Hyyyvin tää tästä! Hyperhätävarana mulla on vielä hieman euroja jäljellä jotka voin käydä vaihtamassa, mutta mieluiten pitäisin niistä kuitenkin kiinni..sitä paitsi, kivempi näin, jännää :D kai.

Tänään kävin ostamassa uudet housut Ronanilta lainatuilla rahoilla, sillä sinisiä farkkuja ei kuuluis käyttää työasussa. Tutkiskelin siinä samalla Victoria marketin antia, vaikka rahaton olinkin: tiedänpähän minne menen ensi viikonloppuna ostoksille! :P Sen lisäksi kävin ostamassa tulevan viikon ruokatarpeet ja chillaillut hostellilla. Suuri osa hostellin porukasta on bilettänyt koko päivän alakerran pubissa..kun vaanolis rahaa. Heh. :P

Lakanat kutsuvat aika houkuttelevasti nyt, ja ihan hyvä, kun huomenna on taas aikaista aikaisempi herätys. Öitä! :)

~Tapsa

Got a job!'

Töitä sain! Jeah!
Hehe.
Hyvä fiilis.

Tänään oli tosiaan kaksi haastattelua: Yks klo 10 aamulls js toinen klo 2. Aikasempaan nousin yheksän jälkeen, kävelin sinne toimistolle 30min, juttelin vartin, kävelin takas ja söin aamiaista. Käytännössä työ tästä paikasta oli jo varmitunut, huomenna olisi kouluttautumista (eli pientä myyntitreeniä ja laitteiden paikallewnlaittamisen harjottelua). Tästä huolimatta menin kahdeksi toiseen haastatteluun, sillä hyvähän se on pitää käsillä vaihtoehtoja kun kerran on mahdollisuus.

Tämän toisen työn työnkuvasta mulla ei ollut tarkkaa tietoa, muuta kuin että markkinoinnista on kyse. Toimistolla sitten täyttelin sitten hakemuslomakkeen, jota sitten hetken päästä käytiin läpi Katherinen, minut vastaan ottaneen rekrytoijan kanssa. Lomake ja Kat molemmat kyselivät siitö, millainen persoona olen, missä olen hyvä jne jne. Itselleni tämä oli oikeastaan ensimmäinen kunnollinen haastattelu, mutta erittäin leppoisasti se siinä meni.

Työ osoittautui - pieneksi mutta ei missään nimeksi ikäväksi yllätyksekseni - Face-to-Face hyväntekeväisyystoiminnaksi, eli feissaamiseksi. Olin odottanut jonkin sortin puhelinkeskusmyyntiä tai vastaavaa, mutta Katin kertoman mukaan täällä Melbournessa heidän markkinointiorganisaationsa AIDA keskittyy vain ja ainoastaan hyväntekeväisyysjärjestöihin. Minulla ei mitään feissaamista vastaan ollut, päinvastoin, olinhan hakenut feissarihommia muiden töiden joukossa.

Kun siinä haastattelu sitten läheni loppuaan, Kat totesi, että normaalisti uudet tulokkaat pistettäisiin pieneen field testiin haastattelusta seuraavan päivänä, mutta Becca, jonka kanssa olin aiemmin jutellut työtä hakiessani, sanoi että nytkin kyllä kävisi. Do I have free time? Yes I do! Siitäpä sitten hyppäsin junaan (tulomatkan olin kävellyt, 40 min mukavaa joenviertä), ajoin kaksi pysäkkiä ja saavuin  Southern Crossin asemalle, jossa Becca odotteli kahden muun feissarin kanssa.

Siitäpä sitten pari testiä: Ensimmäiseksi piti kysyä kymmeneltä ihmiseltä heidän lempiruokansa. Toisena testinä piti opetella the Pitch, eli myyntipuhe, vartissa, ja esittää se Becalle. Onnistui, vaikka paremmin onnistuikin kun kokeilin pitchausta Ashleylle, toiselle työntekijälle, harjoitukseksi. Nämä testit olivat siis ihan sitä varten että Becca näkisi olisiko minusta duuniin.

Ja olihan minusta. :)

Kotiläksyksi sain myyntipuheen opettelun ja sisäistämisen kokonaisuudessaan (testissä harjoittelin vain alkuosan) sekä tiedonhakua asiakkaasta, Oxfamista: kuinka monessa maassa se toimii ja mitä ero ohjelmia se ajaa. Huomenna 7:45 toimistolla sitten paperihommia ja sittenpä jo töitä! :)

Jänskääjänskää. Ilmoitin jo ensimmäiseen paikkaan että en pääsekkään, ja jouduin itse asiassa jopa torjumaan yhden haastattelun, jota toinen feissarifirma tarjosi huomiselle.

JEAH!

Hyvä ihan siksikin että edelleen, rahat on vähissä. Ehkä siitä huomenna sitten lisää. :P

Öitä!

~Tapsa

P.S: Ainiin! Tällä työpaikalla porukka sitten kutsuukin mua Leoksi. Tämä siksi koska alun perin puhelimitse työtä hakiessani sanoin nimekseni ihan vain Leo, koska helppo (ja Elmo olivkai sit liian nolo? En tiiä) ja tieysti siksikin että passi sanoo nimekseni Leo (jotka siis nyt eivät tiedä: todellinen nimeni on Leo Ilmari Tarpila). Eipähän tulisi sekaannuksia. Ja no, kun sen on kerran sanonut, ja kun se kerran on niin paljon helpompi kuin Leo, ja kaiketi enemmän oma nimeni kuin Elmo, niin Leoksi se sitten jäi. Mikäs siinä? :D

P.P.S: Ainoastaan se siinä että Leosta on ärsyttävät muistot: AINA hammaslääkärissä ja sairaaloissa olin Leo. Ihan edelleenkin. Jotenkin siihen vaan kypsyi. Mutta, onhan se silti nimeni, ehkä opin arvostamaan sitä enemmän tämän työn seurauksena. Heh. :D

Travellin'

Eilen sain päätettyä, ihan hintoja vertailemalla, että bussilla kannattaa mennä. Lentämisessä olisi muutenkin ollut omat säätönsä, joihin en suoraan sanottuna viitsinyt vaivautua. Tärkeintä oli päästä matkaan ja mahdollisimman halvalla.

Tänään aamusta heräsinkin vaihteeksi aikaisin, söin, pakkasin loput tavaroistani, check-out ja bussiasemalle (joka sijaitsi lähellä, onneksi). Siitä sitten alkoi viidentoidta tunnin ajomatka kohti Melbournea. Matka on sujunut rattoisasti, ja nyt vielä puolisentoista tuntia matkaa jäljellä. Takana on siis 12h bussissq istumista ja kaksi kallista mutta laiskuuden ja sen suoman välinpitämättömyyden edessä itselleni myöntämää ruokailua. Reissu on sujunut mukavasti, sain luettua tossailtana aloittamani Dan Brownin "Infernon" (englanninkielinen painos) loppuun. Nyt hinku lukea Danten "Divine Comedy" ("Jumalainen näytelmä"), jonka ympärillä edellämainittu romaani siis pyörii, on suuri, mutta koetan olla kasvattamatta rinkkaani enempää kirjoilla ja hankkinen e-kirja -version.

Työasiatkin ovat edenneet, ja tällä hetkellä tiedossa on huomiseksi kaksi (2!) haastattelua: toinen mikälie asennusduuni, jossa asennettaan mitälie valtion ilmaisjuttuja kodintalouksiin, ja toinen on puhelinsuoramarkkinointia. Kolmannestakin työstä kuulin, feissarityöstä nimittäin, mutta haastattelua ei vielä ole tiedossa..vielä odotan lisätietoja asiasta.
Tilanne mulla työllistymisen kannalta on tosiaan vähän hankala, koska monet paikat haluis kovin mielellään ja ihan ymmärrettävästi porukkaa, jotka ei saman tien karkaa menemään. Feissarityyppi sanoi että 3 kk pitäis ainakin olla töissä, ja suoramarkkinointityyppi viestitteli aika nihkeesti takas sen jälkeen kun sanoin että joulukuus pitäis lähtee himaan. (måMistä tulikin mieleen: ylihuomenna oon ollu jo kokonaiset neljä viikko ylösalasin! Yeah!)
Lyhytaikasii duunejakin on, ja musta vähän tuntuu että niitä mun pitää ruveta metsästään, ellen sitten kuitenkin saa paikkaa näiltä jo yhteyttä ottaneilta. Saa nähdä.

Jos ei muuta nii onpaha kitara jonka kanssa kerätä rahaa! Olinpa muuten soittelemassa eilen, hyvällä paikalla mutta vasta kuuden aikaan, ja porukka oli vähän vähissä. $1.55 ja 20 britticenttiä tienasin puolessatoista tunnissa, ja hauskaahan se tosiaan oli. :) Olisin jaksanut vielä vähän pitempäänkin, mutts B-kieli alkoi hyppiä pois paikaltaan tallalla, siis kaulan viritystappipäässä. Pitänee syventää tai jotenkin muuten hienosäätää sen uraa.

Muttamutta, tällasta! Nyt itse asiassa enään tunti matkaa. Majapaikkaa ei ole, mutta sen kyllä löydän. En halunnut varata netistä, koska varausmaksu, ja seikkailu! Vähän pitää olla seikkailua! :D

~Seikkailu-Tapiiri

Applyin'

Tänään päätin (vai olikohan eilen illalla): Melbourneen menen.

Laskeskelin myös et juu nitä töitä nyt. Joten istuin koneelle kolmeksi tunniksi ja hain sanotaanko kahteenkymmeneen eri paikkaan, kaikki promoottorihommia ja puhelinmyynti ja -keskus -hommia. Huomenna vois vaikka hakea kahviladuuneja. Jos näistä ei mikään nappaa, nii loppuviikosta rupean soittelemaan muuttofirmoja läpi ja kyselemään duunia sieltä. Ja kunhan nyt paikan päälle pääsen nii CV kouraan ja kaupungin ympäri. Töitä pitää saada, joten hoidetaan!

:D

Oon kai aik innoissani.

Kuitenski, keskiviikkoon asti oon maksanu huoneestani, ja sillon taidanki lähteä kohti etelää. Huomenna pitää vielä päättää menenkö koneella vai bussilla, kummatkin taitaa olla aika saman hintasia mitä tossa joskus aiemmin tutkin..

Lähetin myös sähköpostia tutuntutuille, jotka siellä päin asustelevat. Kontakteja on hyvä olla :)

Ei mulla kai muuta ole. Vähän levoton fiilis, tai siis, jotenki innoissaan tai jännittyny kai tosiaan oon. Tiedä sitten johtuuko se siitä kuinka tiiän et töitä tarvii saada! Mut ei siis huonolla tavalla jännitä, vaan just silleen et oon innoissani. En tiiä. Mut ei väliä, hyvä fiilis! :D

Innostus taitaa näkyä tekstin kieliasussakin. Heh.

Ei muuta raportoitavaa! Huomenna ehkä taas soitteleen, vaikka repertuaari onkin sama (ei oo tanssityttöi vielä, mut fiilistä pistän kyllä peliin täysillä!). Elmo over and out!

~Tapsa

Buskin'

Busking eli katutaiteilu!

Sitä tein tänään.

Lähin kitara ja reppu selässä matkaan siinä kahen aikaan ja lähin metsästämään ensi töikseni lavavaatetusta. Olin jo aiemmin saanut ostetrua halvalla räikeän punaisen kravatin, jonka pariksi sitten ostin Ripcurlin lyhythihaisen kauliuspaidan. Tavalla tai toisella se huomio pitää saada! Kävin vielä seuraavaksi musiikkikaupassq hankkimassa halvan hihnan, sitten alkoi esiintmispaikan metsästys.

Mielusin paikka olisi varmastikkin ollut korttelin pituinen pätkä kävelykatua sydänkeskustassa, mutta sen olivat varanneet jo muut soittelijat. Ajauduin siinä sitten kävellessäni kaupungintalon lähelle, ja vaikka nytkin paras paikka oli varattu, päädyin saman korttelin toiseen kulmaan, reilusti kuuloetäisyyden ulkopuolelle mutta silti ihan hyvän ihmisvirran luokse.

Soittelin siinä sitten melkein pari tuntia: Soittolistalla oli Eaglesiä, Alanis Morisettea, CCRrää, U2: kaikki bisejä jotka ovat jäänet päähäni syystä tai toisesta, ja jotka sujuiva ihan hyvin pelkällä kitarasäestyksellä. Eksyipä sinne sekaan kappaleen verran Anssi Kelaakin ja 4 Chord Song (vajavaisena) kun alkoi muut biisit tympiä. Hauskaa oli, ihmiset hymyili (ja jotkut katto oudostikkin), ja eräs vanha mies tuli ihan vaa kravattia kehumaan kun pidin taukoa.

Lopullinen tuotto: $5.95. Heh. Eli tulevaisuudessa pitänee valita aika ja paikka paremmin ja hieoa niin biisejä kuin biisivalintojakin. Joka tapauksessa hauskaa oli! Vaikka kitara ei itseään saisikaan maksettua takaisin rahassa, on se ajanvietteenä ja musiikillisena nautintona jo ylittänyt ostohintansa tähtitieteellisesti. :)

Tuli myös juteltua kotiväen kanssa äskettäin! (sori, koko katusoittelu unohtui  mainita kun olin niin iloisesti yllättynyt soitosta :D) Kyllä täällä vähän koti-ikävä kaihertaa, ainakin niinä hetkinä kun pistäö luuria kiinni ja miettii kuinka paljon välimatkaa tässä onkaan. Jeps.

Mutta, 'til next time!

~Tapsa

More chillin'

Sydneyssä rauhaisaa, vaikka sisämaassa onkin metsäpaloja. Vielä tosiaan Sydneyssä oleskelen, ehkä töitä saan piakkoin, ehkä en. Haku on kyllä päällä koko ajan.

Alkuviiko ja viime viikonloppu meni hyvin chillaillessa, kitaraa soitellessa ja bilrttämässä. Toissapäivänä käytiin Karenin kanssa Manly Beach tsekkaamassa, eli otettiin lautta keskustasta ja päästiin tutkailemaan Manlyn vanhan rakennuskannan omaavaa keskustaa. Hauskaa oli, ja niin seutu kuin biitsiki olivat paljon mukavemmat kuin Bonaissa. Eilen Karen sitten lähti aikasin aamulla Melbournen suuntaan lehmiä lypsämään kolmeksi kuukaudeksi (töiden perässä siis). Pidetään yhteyttä jaehkä tavataan vielä! :)

Sijaintini on tällä hetkellä tosiaan Nomad's Western Backpackers -hostelli. Hinta on puolet Wake upin hinnasta, ja vaikka alunperin varaus olikin tehty 28-hengen dormiin, jostain syystä päätti henkilökunta korottaa meidät saapuessamme 6 hengen dormiin, samalla hinnalla siis! Ei huono. Viivyn täällä varmaan jonkin aikaa, tai jos hinku tulee lähteä kohti pohjista tao etelää niin lähden. Jos saan töitä täällä, teen töitä täällä, jos saan töitä muualla, teen töitä muualla. Hyvin tämä tästä! :)

Yritin muuten tehdä lihapullia tänään Sophien, surffileirillä tapaamani britin, kanssa..Noh, ainakin ne maistu lihapullilta, vaikka muoto jäiki vähän hiomattomaan muotoon, tai toisin sanottuna lihamuhjuksi. Hyvää se kummiskin oli!

Nukun, syön, työtä etsin ja selviän! Ja yritän päivitelläkkin enemmän :)

~Tapsa

Rememberin'

Viisi päivää ja neljä yötä Surf Cämpillä sujuivat mitä mainioimmin. Paikka oli 7 Mile Beach, noin kahden tunnon ajomatkan päässä Sydneystä etelään. Ruokaa sai yllin kyllin, sängyt olivat mukavia ja meininki katossa. Ainoa haitta oli kaiketi se että juuri majapaikkamme alue oli katveessa Optus-puhelinliittymän verkosta, ja siksi jouduinaina yhteyttä saadakseni matkaamaan pois alueelta hieman. Niin, ja sekin oli tietysti ikävää että poiskin piti lähteä.

Surffitunteja leirin aikana oli kaiken kaikkiaan kahdeksan: yksi maantaina ja perjantaina ja muina päivinä kaksi. Alussa harjoiteltiin ihan vaan laudan päällä melomista ja pystyyn nousemista, lopussa isoilla aalloilla menoa ja kääntyilyä. Itse opetusta oli sinäänsä vähän, ja suurin osa ajasta kului vedessä meloen ja räpiköiden (oppitunnin pituus oli vähän pääle 2h). Opettajat olivat kyllä vedessä kanssamme koko ajan ja antoivat neuvoja, ja kyllähän sitä kaikki siinä kehityttiinkin. Toiset enemmän, toiset vähemmän: itse en pystynyt lopussakaan ratsastamaan isoilla aalloilla kuin sekunnin, mutta sekin yksinään jo tuntui mahtavalta! Facebooksita löytyy muutamia kuvia surffauksesta, ja pyrin saamaan ne tännekkin huomenissa.

Sää oli koko leirin ajan mitä parhain, ja surffiopet sanoivatkin että olemme etuoikeutettuja kun saimma näin mahtavat kelit koko viikolle. Kertaakaanei satanut ja neljänä päivänä aurinko paistaa porotti, viimeisenä tosin hieman pilven takaa. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli hyvinkin riittävästi, eikä nälkä jäänyt kaivelemaan. Seura oli hyvin germaanista: todellakin, about 80% porukasta (65 henkeä) oli Saksasta! Hyvin tuli kyllä kaikki juttuun, vaikka välillä ärsyttikin kuinka monet ei koko leirin aikana puhua pukahtanut englantia, vaan juttelivat vaan saksalaidten kavereidensa kanssa. Parhaiten mieleen jäi Frederik, joka oli tosi vaikuttunu mun musisoinnista ja oli muutenkin mahtava tyyppi. Se on tällä hetkellä Melbournessa, ehkäpä tapaamme vielä!

Koska, tosiaan, saattaisin olla menossa sinne. Melbourneen siis. Tai ehkä en.

Suunnitelmissani oli lähteä leirin jälkeen joko pohjoiseen pitkin rannikkoa tai etelään kohti Melbournea. Töitä olisim tehnyt vasta myöhemmin (varsinkin jos soittamisella olisin tienannut jotain). Nyt kuitenkin rahatilanne on vähän sen luontoinen, että töitä olisi ihan mukava saada nyt: tehdä vaikka kuukausi duunia ja nitkuttaa sitten niillä rahoilla eteenpäin. Näin varmaan teenkin. Joten, seuraavat pari päivää ainakin pysyn vielä sydneyssä, etsin työpaikkaa, ja lähden sen perässä sitten minne lädenkään. Tässä samassa hostellissa en kuitenkaan pysy, liian kallista: Karen löysi meille puolella hinnalla majapaikan ihan parin korttelin päästä, joten sinne siis. Kyseinen huone on selvästikkin 28 hengen dormitory, eli, huhhuh, aika iso. :D Mutta halpa mikä halpa!

Tämmöstä.

Kaks viikkoa jo kulunu täällä ja hyvin kulkee. Toivottavasti jatkossakin näin!

~Tapsa

Reappearin!'

Oho.

Ei siellä niin hyvä netti ollukkaan. Muutenkin oli kauheesti ohjelmaa eikä ehtiny blogiin päivitellä maailman menojani...Sorry!

Kunnossa olen kuitenkin, leiri oli mahtava kaikin tavoin, ja fiilis on mahtava. Nyt matkalla baarikierrokselle Karenin, Britneyn, Annen ja Alexin sekä muiden mahdollisesti vastaan tulevien Surfcamp-ihmisten kanssa!

HUOMENNA päivitän kunnolla! Promise. :D

~Tapsa

Ps: Ilmari on selvästikkin kovin hankala nimi lausua monille, ja Tapsa ei vaan tarttunut, joten Ilmari vääntyi Alexin suussa Elmoksi.
Joten, kenties tällä kertaa:

~Elmo

Configurin' and Relaxin'

Ihan ensimmäiseksi: kommentointi onnistuu nyt kaikilta, anonyymisti jos niin haluaa, ilman kirjautumista! Eli kommentoikaa syämmenne kyllyydestä, kunhan nyt vaan hyvät tavat jne. jne. pysyy mielessä.

Tänään sain aikaseksi ostaa itselleni koneelle aikaa respasta ($4/h) ja saada tsäänssi pistää vähän enemmän kuvia tähän koneelle! 

Tässä ei ole kaikki, mutta ehkä parhaat kuitenkin. Aika tässä koneella alkaa loppua (kuvien valinnassa ja lähettämisessä kesti vähän), joten jätän seuraavan kertaan jonkinlaisen valokuvakansion järjestämisen, josta olis varmaan kätevämpi selailla kuvia. Sitä odotellessa näitä kuvia saa kyllä ihastella! :)

Sydneyssä on hienosti vanhoja rakennuksia ja pilvenpiirtäjiä vieri vieressä!

Sydney Eye Tower

Sydney Opera House
(Arkkitehti sai lukemani mukaan idean parittelevista kilpikonnista.)

Silta!
(Kivitornit ovat todellisuudessa vain koristeet. Ne rakennettiin koska silta ei valmistuessaan ollut "tarpeeksi siltamainen".)

Kuva Observatory Hilliltä

Hyde Park (Sydney)

Tämä kuva onkin sitten kävelyreissulta kohti Bondi Beachia.

Mie!

Da posse (väsy + nälkä jo tässä vaiheessa)

Bondi Beach!



Biitsillä sai uida vain tietyllä pätkällä. Tässä ei saanut. Uitiin ja saatiin kuulla siitä.

...YOLO!



 

Video! Löysin tälläisen paikan Sydneyssä pyöriessäni. Testikuvaus enemmän tai vähemmän, enemmän myöhemmin (lataus kestää ja aika loppuu).



Tänään ja eilen ei oo paljoo tullu tehtyä! Kaupassa käytyä vähän ja lepäiltyä. Mutta mikäs siinä! Huomenna on lähtö surffilcämpille, eli ehkä ihan hyvä kerätä voimia sitä varten :D Sieltäkin kyllä saan nettiyhteyden, joten päivittelen varmaan minkä ehdin ja kunhan nyt tapahtuu.

Semmosta semmosta. Kommentoikaa kun kerran voitte!

~Tapsa