Adventurin'

Moi taas!

Niin paljon taas viikkoon saanut mahdutettua..eikun, kahteen viikkoon. Uskokaa tai älkää, mutta ihan tosissani uskokoin viime päivityksestäni olleen vain viikko! Aika kuluu nopeasti..pahoittelut radiohiljaisuudestani!  Päivittäiset bloggaukset olisivat olleet paikallaan, mutta vähä on asianlaita nii että kovasti pääsee hauskaa pitäessä velvollisuudet unohtumaan. Näinpä siis reportoin tähän nyt kahem viikon edestä tapahtumia ja kuulumisia! Tai kirjaan seikkailuitani ylös jälkipolvien muistoksi, miten vain. :D

Doctor Whon synttäripäivän jälkeen vietin vielä yhden päivän Brisbanessa liftarikaverini isovanhempien luona. Pitkän tutkinnan jälkeen totesin kuitenkin aamusta, että kamerani oli ottanut ja lähtenyt teille tietämättömille, ainokaisen muistikorttini kera....liftatessani se oli vielä taskussani, mutta sen jälkeen tietoa ei ole. (Sori! :/ ) Materialillista onnea tälle reissulle minulle ei ole paljoa suotu, tai sitten kyseessä on matkustamisen hinta.

Kuitenkin! Käyskentelin kaupungilla, istuin puistoissa ja otin rennosti. Varsinaisia must-see nähtävyyksiä ei ollut, mutta päämäärätön ajelehteleminen toi mukanaan kaikenlaista katseltavaa. Ihan jees kaupunki, ei mitään erityistä sanottavaa, ainakaan näin lyhyellä vierailulla. Iltapäivemmällä palasin kotio ja tein makaronilaatikkoa päivälliseksi! Onnistunutta, kiitos käsille olleiden runsaiden mausteiden.

Tiistaina lähdi takaisin kohti Byron Bayta, bussilla jälleen. Pariskunta vakuutti että voin jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta tarve oli kuitenkin pysyä liikkeellä. Kaverini Hugo muutenkin lähtisi kotiin Melbourneen viikon lopussa, ja kyllähä sitä piti liftaritoveria vielä nähdä! Hyppäsin siis bussiin, ja kahden tunnin päästä olin jälleen Byron Bayssä. Maksoin itseni kipeäksi yöstä omassa hostellihuoneessa halvemman puutteessa, ja varasin kahdelle seuraavalle yölle halvemmat, joskin niidenkin hinta oli hälyttävän korkea. Koko kylä oli täynnä "skoolieita", siis toisen asteen opintojen päättäneitä, itärannikolle bilettämän tulleita teinejä, joten vapaita petejä oli vähän ja hinnat korkealla. Joka tapauksessa peti oli. Tapasin sinä iltana paljon ihmisiä, biletin biitsillä ja oli hauskaa. Jälleen kuitenkin materiaa menetettiin, sillä silmälasini hajosivat, kummatkin sangat irrallaan ja vääntyneitä. Itse lasit kuitenkin pysyivät yhtenä kappaleena, vaikken tällä reissulla alakkaan varmaab väkertelemään uusia sankoja niille. Pärjään onneksi ilmankin..Hugoa en nähnyt tuona iltana hämmingin ja kommunikaatiovaikeuksien takia, mutta hauskaa oli silti.

Seuraavana päivänä tuli taas chillailtua. Chillchill. Niin, ja varattua pari venereissua! Matkatoimistosta sain itselleni kivalla hinnalla purjevenerisreilyn kahdeksi yöksi Whitsundays-saarille, sekä päivän snorklaus- ja sukellusreissun Cairnsissä. Jee! Illalla tapasin myös Hugoa, istuttiin baarissa kavereidensa ja muiden skoolieiden kanssa. Byron Bay on makee paikka, hyvin hipihtävä, rento ja ystävällinen, vaikka kokemus olisi kenties mukavampi ilman kahta tuhatta koulujen lopoumista juhlistavaa teiniä: pakko nyt sanoa että tunsin itseni välillä vanhemmaksi kuin olin, ehkä siksi että Melbornessa olin aina nuorin niin töissä kuin hostellillakin. Joka tapauksessa,  hyvä mesta. Torstai oli vielä enemmän chilliä, tapasin ikäiseni brittimuusikon, jammailtiin ja chill.

Koitti perjantai, eikä mieleni tehnyt maksaa kalliistaa pedistäni, joten jälleen lähdin matkaan. Tein voileipäni, täytin vesipulloni ja kirjoitin isolle pahville tällä kertaa vain
"NORTH"
ja kyllä se niinkin toimi. Ainakin sain kyytejä, joskin aika lyhyitä matkoja..jos nyt oikein muistan, niin vasta neljäs kyytini toi minut Brisbaneen. Kuudennen kyytini aikaan kello oli kahdeksan, ja minua kyydittävä pariskunta tarjosi yösijaa heidän kotoaan. Suostuin, sillä he eivät vaikuttaneet psykopaateilta ja matkaa oli vielä paljon jäljellä. Mukavia olivat, söin, join ja nukuin. Ja aamusta taas matkaan: lähes kaatosateessa.

Sain kyydin isolle service stationille, maantien varressa. Olisin voinut mennä saman tien bensiksen katoksen alle, mutta silloin tavoittaisin vain tankkaamaa  tulevat autot. Paras paikka oli suojaton paikka rampille johtavan tien varressa. Ajattelin että eihän siinä mitään, sateessa saa sympatiaa ja kyyti tulee nopsaan! Puolen tunnin sateessa seisoskelun jälkeen antauduin, ja siirryin bensikselle. Sain kyydin, ja seuraavan, ja seuraavan, ja seuraavan...kaikki lyhyitä kyytejä tosin.

Päivän viimeinen kyyti oli vähän pidempi, rekkakuski joka vei mut kakssataa kilsaa Rockhamptoniin. Kello oli tällöin kymmenen, takana kahdeksan kyytiä. Etäisyys Airlie Beachiin: 400km. Niin, ja kyseessähä oli lauantain ja sunnutain välinen yö.
Sain odottaa kyytiä kokonaiset seitsemän tuntia, klo 5am asti.
Jjjjjjjjuh.

Kyydintarjoajani oli armeijan pappi, tai miksi niitä nyt kutsutaankaan, jos kutsutaan. :D Tämä kyyti vei minut aina Airlien liittyymään, parinkymmenen kilsan päähän kohteestani, ja kyydin loppumatkalle sain nopeasti.  Perillä olin klo 10: kokonaisaika yöpymistä lukuun ottamatta 30h. Heh. Aika reissu oli!

Airlie Beach on jo aika pohjoisessa, siis lähellä päiväntasaajaa, siis lämmin. Oli siis lämmin. Ja huoneessa oli onneks ilmastointi. Huone oli oikeastaan pieni mökki, kaheksalle hengelle sängyt ja oma kylpyhuone.Ilmainen Wifikin! Mainio hostelli. Huoneeseen päästyäni nukuin reilut 4 tuntia, koko yö oli nimittäin kulunut tien varressa yrittäen pysyä hereillä. Herättyäni chillasin ihmisten kanssa mökin pienellä verannalla, tutstuin, Ja nukuin. Seuraavana päivänä mentiin porukalla biitsille, uitiin, löhöttiin, syötiin lounasta ja taas chill. Chillaus on jees.

Sitten olikin jo tiistai. Ilmoittauduin aamusta toimistolle, sain ohjeet mitä ottaa ja olla ottamatta mukaan, sekä minne mennä parin tunnin päästä. Istuin biitsille chillaamaan tunniksi, kasasin tarpeelliset tavarani pieneen reppuuni, vein ylimääräiset tavaransäilytykseen, ja siinä sivussa varasin lennonkin Cairnsista Sydneyhin, ettei tarvii kiireessä liftata takaisin kotilennolle. Sitten suuntasin tapaamispaikalle.

Porukka oli pieni, vain 13 henkeä plus kippari ja matruusi (taimikäikinä). Vene oli 8-metrinen kilpasluuppi, jos oikein muistan. Vanhahko, kuulemma, mutta kaikin tavoin ihan mukava ja kotoisa vene. Kahden hengen miehistömme, Jason ja Steve, olivat mukavia tyyppejä, kuten pieni reilun tusinan porukkammekin. Satamasta lähdettiin kahden aikaan, ja purjehdittii reilut kaks tuntia hyvässä tuulessa kohti kohdesaaristoamme. Ankkuroitiin pienen saaren läheisyyteen, ja kauempana näkyi Hamon Island (taimikäikinäihansama), jonka hotellissa yö maksaa reilut tuhat dollaria, ja vieraisiin kuuluvat esim. Red Hot Chili Peppersin porukka ja George Clooney.

En nähnyt kuuluisuuksia sinä iltana, mutta kaikkea muuta makeera. Jason oli vapauttanut saarelle huostaansa ottaneensa haukan, ja vihellyksellä hän ilmestyikin veneemme ympärille kaartelemaan tyttöystävänsä kanssa. :D Jason ruokki niitä ilmasta, heitellellen lihanpalasia. Jeah. Auringon laskettua valot ja melu houkuttelu delffiinejä. Jeaaah. Ja näin tosi kirkkaan, pitkän ja upee tähdenlennon, ja toisen joka lopuks välähti eli kai rähäjhti, jeaaaaaah! XD Mahtava reissu heti alkuun.

Seuraavana päivänä snorklattiin eri paikoissa, sain kivoja kuvia ostamallani vedenpitävällä kameralla, mutta varsinainen nähtävyys oli White Haven beach, maailman hienoin hiekkaranta. Siis hienointa hiekkaa maailmassa. Oli aik hienoo, hah. muuten päivä kuluikin syöden, kannella löhöten ja illalla bilettäen. Seuraavana päivänä nähtiin vielä aboriginaalien luolamaalauksia, ja suunnattiin takaisin. Kaiken kaikkiaan makee reissu. Yhden illan vielä vietin Airliessä, veneporukan kanssa. Seuraavana päivänä taas matkaan.

Tällä kertaa ei tarvinnut kuitenkaan liftata! Reissulla mukana olleet espanjalaistytöt olivat itseni tavoin matkalla Cairnsiin, mutta omalla matkapakullaan. Sain siis kyydi ilman että tarvi ees nostaa peukkua ylös!

Onnekkaammin olisi kyllä voinut käydä...nimittäin: pakussa oki istumapaikat kahdelle, takaosa oli sänkyä. Sijoitin siis itseni mukavasti ajajan penkin taakse laukkujen kanssa, laskeskellen että asemani olisi ihan turvallinen tarpeen vaatiessa.
Poliisi ei kuitenkaan ollut samaa mieltä.
Alunperin syy pysäytyksellemme ja toisin sanoen poliisin kiinostukselle meihin oli ylinopeus työmääalueella, mutta siinä samalla minäki tulin huomatuksi. Matkustaja ilman turvavyötä: $330. Kuski pääsi varoituksella. Syystä tai toisesta sain kuitenkin jatkaa matkaani näin. Kenties koska poliisi kertoi liftanneensa itse ympäri Eurooppaa, ja siksi ei raaskinut riistää minulta 800km kokopitkää kyytiä. Kuka tietää.
Mutta kuten sanottu, matkustamisella on kustannuksensa, ja loppumatka sujui vaivatta ja mujavasti, eikä turvavyöttömyydestäkään ollut haittaa.

Nyt olen Cairnsissä siis! Jos tuo viimeisin reissu lasketaan liftaamiseksi, niin liftattu matka: 3400km! Jebou! Yhteensä kyytejä oli kaiketi 25 kappaletta, plus miinus pari. Liftaus on makeeta, seikkailullista ja sakkoja lukuun ottamatta halpaa, suosittelen! Kannattaa tietysti aina miettiä ennen autoon nousua onko kyseessä murhamies tai psykopaatti, jotka ovat kuitenkin kaiketi vähemmistöä. ;)

Huomenna sukeltelemaan! Sitä ennen chill.

Viikko jäljellä. Eikun, ei edes sitäkään. Hitsipilli! Aika kuluu nopiaan. :D

~Tapsa

Hitchin'

Helouhelou ihmiset siellä kotosuomessa, tai missä ikinä luuraattekaan! On päässyt vierähtämään jo tovi viimeisimmästä postauksesta, ja onhan tässä paljon kaikkea tapahtunutkin.

Alunperinhän tarkotuksenani oli jättää Melbourne maanantaina, mutta suunnitelmat piti pistää uusiksi, kun kävi ilmi että a) Ronan, ei se pomoni vaa tyyppi hostellista, esiintyy komediaillassa läheisellä klubilla tiistaina, b) harvat kavereista olisivat vapaana ja kunnolla tavattavissa ennen tiistaita. Päätin siis viettää Melbournen maisemissa vielä muutaman päivän .

Sunnuntaina sain ostettua vähän tuliaisia torilta, jonka jälkeen kiivettiin torstaina mainitsemalleni näköalatasanteelle. Huikeat oli näkymät! Kuviakin tuli otettua, vaikkakin kamera jäi hostellille, joten tabletin kamera sai luvan kelvata. Oli hienoa ja korkeata. Tiistaina tosiaan oli erittäin nautinnollinen komediailta, paljon porukkaa ja hyviä esiintyjiä, mukaanlukien irlaintlainen reissaajaystävämme Ronan, sekä tietysti hostellin ydinporukka häntä kannustamassa. Kyseinen porukka oli mahtava, läheinen ja tärkeäkin. Tästä syystä oli vähän haikeata lähteä hostellista, josta oli tullut kuin toinen koti reppureissaajaperheellemme. Matkustaminen on kuitenkinkolo pääidea matkassa, ja maiseman- ja porukanvaihdos on väistämätön asia. Hyvä puoli tässä on tietysti se että facebook ja matkapuhelimet mahdollistavat melko vaivattoman yhteydenpidon tulevailsuudessakin. Jos koskaan päädytte Melbourneen ja tahdotte löytää halvan ja hyvänhenkisen hostellin,  Bev & Mick's Backpackers on varma valinta! Tai ainakin se jossa asustelin, McMahons nimeltään: kaiken kaikkiaan ketjun hostelleja on kolme, kaikki Melbournessa. Hostellit eivät löydy ainoaltakaa hotellisivustolta, ja paikan löytääkin ainoastaan sattumalla tai puskaradion kautta. Online-varaustoimintoakaan ei ole, joten parempi vain soittaa tai mennä paikalle itse, niin alakerran pubin senhetkinen baarimikko tarkastaa vapaat pedit suuresta kirjastaan. Suosittelen lämpimästi :)

Hostellista uloskirjautumiseni oli kuitenkin vasta alku toiselle seikkailulle: oli aika lähteä liftaamaan.

Alkajaisiksi otin junan vähän kauemmaksi keskustasta maantien suulle. Sieltä löysin netistä kalastamien tietokeni kuvaaman paikan, jossa oli huvin pysähtymistilaa ja liikennevaloristeys juuri ennen maantietä. Laskin tavarani ja nostin peukkuni pystyyn kera kyltin, jossa luki "Towards
      SYD
Pretty please"

Siinä sitteen seisoskelin hetken, näytin parhaani mukaan iloiselta ja vaarattomalta, kun kas kummaa, paikalle saapuu toinen liftaaja! Nimeltää Hugo ja paikallinen Melbournen asukki, hän on itseni lailla matkalla Sydneyn kautta itärannikolle. Päätimme pistää matkasuunnitelmamme yhteen, onhan se paljon mukavempaa matkustaa seurassa. Hugo on minua vuotta nuorempi, ja kuten minä keltanokka liftaamisessa. Liftasin kyllä kerran Turust Helsinkiin, mutta se ei ole paljoa verrattuna Australian kaupunkien useiden satojen kilometrien etäisyyksiin! (Matka Sydneystä Melbourneen on yhtä pitkä kuin Helsingistä Nuorgamille.)

Pitkään ei kuitenkaan ehditty Hugon kanssa jutustella, kun ensimmäinen kyyti saapuikin. Eläköitynyt psykologian professori Arthur vei meidät yli puolenvälin, n. 500km, lähelle Canberraa. Välissä pysähdyttiin Ned Kellyn, aussien kuuluisimman maantierosvon, kotikaupungissa virvokkeilla, sekä ajeltiin toisen, mukavan pikkukaupungi läpi matkallamme takaisin maantielle. Tämän reissun lopuksi kello oli hieman yli seitsemän, ja olimme bensiksellä Canberrasra pohjoiseen, maantien varrella. Kolme tuntia saimme odotella kyytiä: tässä ajassa onnistuimme tapaamaan vielä kolmannen liftarin, Blaken, joka oli tavallamme myöskin matkalla itään! Vielä parempi sattuma oli kuitenkin rekkakuski, joka meidät otti kyytiinsä, sillä mahduimme kaikki kyytiin eikä kyydistä tarvinut riidellä. Okei, kuski oli entinen moottoripyöräjengiläinen,  nuorena vankilassa istunut ja pienten arjalaispuheidensa perusteella natsi, mutta eipä ollut varaa valita. Tyyppi oli taustastaan ja puheensa karkeudestaan huolimatta mukava ja älykkään oloine tyyppi, eikä heppu ollut loppujen lopuksi mitenkään uhkaava. Ideologia oli totta kai aivan toista kuin omani, mutta pidin suuni pitääkseni kyytini.

Rekkakuskin (joka kertoi nimekseen Chucky) kyydillä pääsimme hyvin lähelle Sydneytä, etäisyydeksi jääden kymmenisen kilsaa. Blake jäi kyydistä jo aiemmin, tähtäimessään hieman eteläisempi paikka, joten istuskelimme siinä kahden aikaan aamuyöstä bensiksellä jälleen, yrittäen saada kyytiä liftattua vähästä automäärästä huolimatta. Niin lähellä! Reilun tunnin jouduimme odottelemaan,  kunnes mukava keski-ikäinen nainen haastoi meidät löytämään autostaan kaiken muuttotavaran lomasta tilaa itsellemme. Onnistuimme tehtävässämme, ja pian olimmekin matkalla jo Sydneyn keskustaa. Kyydistä hypättyämme otimme lyhyen yöbussikyydin, jonka jälkeen löysin itseni tutustaympäristöstä, jossa olin viettänyt Australianmatkani alkuaikani. Nostalgista, jopa!

Tilanne kuitenkin osoittautui tukalahkoksi: useimpien hostellien vastaanotot olivat sulketuneet, olihan kello jo neljä aamuyöstä, ja ne harvat jotka olivat auki ilmoittivat olevansa tupaten täynnä. Kännykkämme akut olivat kuihtuneet, joten kaikki tämä tutkiminen täytyi suorittaa käsin, paikasta paikkaan rinkkojamme kantamalla. Lopulta päädyimme Mäkkäriin lataamaan akkujamme seinästä lataamalla sekä ottamalla vuoroja torkkumisessa. Tunnin kuluttua tarkastin netistä huoneiden saatavuutta, löysin, odoteltuamme paikan aukeamista kipittelimme paikalle, maksoin huoneen, heitin tavarani tavarahuoneeseen (check-in aukeaisi vasta neljän tunnin päästä yhdeltä) ja suuntasimme puistoon torkkumaan.

Kahden tunnin torkkujen jälkeen aamuauringon valaisemassa puistossa Hugo lähti tapaamaan veljeänsä, josta hän suuntaisi serkkunsa asunnolle yöpymään (serkku ei ollut vastannut aamyöisiin puheluihin). Kirjasimme toistemme numerot osoitekirjoihimme, ja sovimme tapaavamme huomisaamuna vielä sovittavassa paikassa. Suuntasin internetkahvilaan tappamaan aikaa  kahdeksi tunniksi, pelaten siinä pitkästä aikaa paikan koneella matsin LoLia. Sitten palasin hostellille, sain avaimeni ja päädyin huoneeseeni torkkumaan ja lukemaan. Illalla tapasin pikaisesti Melbournessa tapaamaani singaporelaista kaveriani, jonka jälkeen palasin nukkumaan.

Aamu alkoi huomaamalla kadottaneeni silmälasini, ja myöhästymällä junasta. Hitchwikin mukaan paras vaihtoehto olisi jälleen maantien suu, tällä kertaa kolmen tunnin päässä keskustasta. Tapasimme Hugon kanssa asemalla, matkasimme junalla pohjoiseen, tallustelimme tienvarteen, ja ryhdyimme hommiin. Tällä kertaa Hugo taiteili kyltin, jossa luki
"BRIS
Brisbane
     :-)"
Olin itse tosiaan matkalla kohti Brisbanea, mutta Hugon tarkoituksena oli jäädä Byron Bayhin, 200 kilometriä etelään Brisbanesta. Matkan suunta oli joka tapauksessa pohjoiseen.

Tämä reissu ei sujunut yhtä hyvin kuin edellinen, ja kyytejä tuntui olevan hankalampi saada. Kaiken kaikkiaan otimme 9 eri kyytiä, vaikka matkan pituus oli vain vähän pidempi edelliseen, verrattuna: kuljimme käytännössä kylästä kylään, bensikseltä bensiskselle. Matalimmalla taistelutahtomme oli kahdeksannen kyydin jälkeen..kello oli neljä aamuyöllä, ja kyyditsijämme jättivät meidät yöksi sulkeutuneelle bensikselle. Sanoivat että vaikka se onkin kiinni, voimme liftata tienvarresta autoja odotellessame sen aukeamista. Kyyditsijämme olivat hyväntahtoisuudestaan huolimatta puupäitä, sillä vaikka tällä osuudella maantie olikin vain tavallinen tie kylien välissä, ei katuvaloja ollut lähimaillakaan: liftaaminen oli suoraan sanottuna mahdotonta. Kun vielä sade yltyi tihkusta rajuksi, päätimme Hugon kanssa vetäytyä katetulle piknikpöydälle ja torkkua sen päällä ja penkeillä. Hyttyset söivät Hugoa, ja hänen mukaansa minun nukkuessani opossumi kipusi pöydälle senttien etäisyydelle naamastani, vaikkakin poistuen Hugoa pelästyessään. Se yö oli koko reissun pohjanoteeraus.

Mutta kyllä siitäkin selvittiin! Parin päästä, sateen loputtua ja auringon noustua Hugo kävi ostamassa aamiaiseksi suklaapatukat, ja ryhdyimme taas liftaamaan. Epätoivomme oli suuri, olimme vain tunnin päässä Byron Baystä, mutta lopen uupuneita. Lopulta eräs nainen suostui viemään meidät, sillä vaikka hän olikin matkalla vain seuraavaan kylään, ei välimatkaa ollut siitä eteenpäin kuin vartti, ja sen verran hän mieluusti tarjosi meille aikaansa. Jes!

Vihdoinkin olimme perillä! Tai no, Hugo oli, omaan maaliini oli vielä matkaa. Siitä huolimatta päätin antaa sen odotta hieman, ja suuntasinkin jalkasin Hugon lapsuudenkaverin Jackien kaverin kämpälle, jossa Jackie itse majaili nyt. Saapuessamme kello oli 8, ja matkamme pituudeksi rekisteröityi 22 tuntia! Matka Melbournesta kesti vain 13,5h, huomattavasti mukavampi reissu..mutta tulipahan tämäkin koettua! Kämpällä kävimme suihkussa, söimme aamupalaa, jutustelimme hyvän tovin, ja suuntasimme sitten Byron Bayn pieneen ja iloiseen keskustaan. Paikka oli täynnä High Schoolin päättäneitä ja rannikolle bilettämään tulleita teinejä, joihin Hugo ja Jackiekin lukeutuivat: Hugo oli tosi varmaankin ainoa Melbournesta asti paikalle liftannut. :D

Jackie lähti tapaamaan kavereitaan, Hugo tekisi niin itsekkin pian, ja minulla oli suunnitelravaa. Juttuhan oli niin, että olin varannut Brisbanen leffateatrerista seuraavaksi päiväksi leffalipun Doctor Who -sarjan 50-vuotisjuhlajakson leffanäytökseen, joten sinne pitäisi suunnata. Byron Bay ja sinne jäävä seura osoittautui kuitenkin erittäin laadukkaaksi, joten takaisin olisi tultava kyllä! Päätin siis suunnata Brisbaneen, tällä kertaa tosin peukkukyydin sijaan bussilla, ja palata päivän parin päästä etelämmäksi.

Hugo kuitenkin ehosti suunnitelmiani odottamattomasti: hänen tätinsä asuu. Brisbanessa, ja on majoittanut aikanaan useita vaihto-oppilaita: varmasti minullekin heltiäisi majapaikka! Parin puhelun jälkeen Hugo totesi, että vaikka täti kuvaakin kodin tämänhetkistä tilannetta kaoottiseksi ja kiireseksi, majoittaisivat Hugon isovanhemmat minut hyvin mielellään. Nice! Todella nice!

Kiitin Hugoa tuhannesti, sovittiin tapaavamme jälleen päivän parin päästä, ja hyppäsin bussiin. Kaupunkiin päästyäni vaihdoin junaan, ja parin aseman jälkeen kiipesin kukkulan huipulle Hugon isovanhempien Johnin ja Mardyn talolle. Pariskunta oli erittäin mukava, Suomestakin erittäin kiinnostuneita. Päivän aikana tuli jutusteltua, tavattua Hugon vierailemaan tullut tätikin ja tämän pienet lapset, jotka olivat tulleet polskimaan takapihan uima-altaaseen. Myöhemmin minulle näytettiin huoneeni, kattava elokuvavalikoima televisiohuoneessa, hienoa kylpyhuone. Wifikin löytyy! Enemmän kuin olisin voinut toivoa, aivan mahtavaa ja uskomattoman ystävällistä. Mukavaa muutenkin päästä viettämään tälläistä rauhallista kotielämääkin.

Tänään heräsin aikaisin katsomaan aikaisemmin mainitun Doctor Whon juhlajakson televisiosta, kun se lähetettiin samanaikaisesti 72 eri maassa (myös Suomessa). Parin tunnin päästä suuntasin sitten katsomaan saman jakson ekstrojen kera leffaan, joka oli sen arvoista ekstrojen lisäksi siksi, että olin hereillä ja osasin arvostaa jaksoa paremmin sekä ilmapiirin takia. Vähemmän vannoutuneena fanina yleisön kohahdukset ja reaktiot auttoivat myös huomaamaan erinäisiä asioita paremmin! Kokemuksen jälkeen kävin ostamassa kannettavan kännykänlaturin, eli usb-kaapelilla varustetun akkumöntin, joka olisi ollut ihan hyödyllinen näinä kolmena kuukautena jo. Söin rauhassa lounasta, kirjoitellen samalla pitkän pätkän tästä tekstistä (miten pikä siitä on tullutkaan!), sillä syödessäni alkoi ulkona kova rae- ja sadekuuro, joka reilun tunnin päästä leppyi, ja palasin uufteen kotiini. Palattuani Mardy kysyi, haluaisinko liittyä heidän seuraansa Thaimaalaiseen ravintolaan, ja tietysti suostuin. Todella hyvää! :)

Nyt olen takaisin huoneessani, päivästä jälleen uupuneena.  Reissuni on saanut mahtavan alun, toivoa saa että meno jatkuu samaa rataa! Brisbanesta Leo Ilmari "Tapiiri" Tarpila, hyvää yötä.

~Tapsa

PS. Se jakso oli hyvä. TOSI hyvä.

Zzz

Niin juu, kerroinko että lähen sittenkin vasta keskiviikkona? Koska syyt.

Zzz

~Tapsa

Chillin' again

Helouhelou! Melbournessa sateista ja vilpoisaa, flunssa vähän vaivailee vielä mutta kaiken kaikkiaan meno on erittäin rattoisaa!

Tiistaina tuli käytyä porukalla maahanmuuttomuseossa, opin kaikenlaista Australian asuttamisesta ja maahanmuutosta. Kahvilassaki tuli käytyä. Illalla katsoin Cloud Atlaksen [Pilvikartasto], edelleen aivan mahtava leffa.

Keskiviikkona heräsin myöhään, tein pastaa, kävin lähikaupassa ja valvoin myöhään lueskellen. Siinä se.

Tänään torstaina heräsin taas myöhään, mutta olo oli onneksi vähän produktiivisempi: sain vähän ensi viikon taistelusuunnitelmaa kasaan. Näillä näkymin olisin lähdössä alkuensiviikosta, kohti itärannikkoa. Liftaten. Itärannikolla tähtäimessä skydiving ja surffaus. Jos vielä koralliriutalle asti yltäisi sukeltelemaan olis siistiä.

Saa nyt kuitenkin nähdä miten käy tämänkin suunnitelman kanssa in the end, suunnitelmat kun on tehty uudellensuunniteltaviksi. :D

Tänään tuli myös nähtyä kaveria tarkoituksena syödä kiinalaista ja tähystellä kaupunkia eteläisen pallonpuoliskon korkeimmalta näköalatasanteelta. Päätettiin kuitenkin siirtää näköalatasanne sunnuntaille, jolloin kuulemma säät ovat selkeämmät.

Ei muuta! Over and out.

~Tapsa

Retirin'

Hyvää huomenta Suomi! Tässä rundown viikonlopun ja päivän tapahtumista.

Lauantaina ei tapahtunut ihmeitä, eikä työmoraalikaan ilmestynyt mistään avuksi. Nollapäivä viimeiseksi päiväksi siis. Kotiin, kaupungille hetkeksi kaltoaiseni huono-onnisen feissaajan, Hughin, kanssa, ja himaan. Mikäs siinä.

Sunnuntaina olikin sitten vähän ohjelmaa, sentään: mentiin parin tyypin kanssa ostoksille torille, ostettiin kaikenlaista, tultiin takas ja tehtiin älyttömän hyviä lihapullia muusin ja kastikkeen kera. Jälkiruuaksi eräille varmasti tuttua omenahyvettä jäätelön kera. Kyllllllä! Eipä jäänyt nälkä (koska omenahyve tunnetusti n. 50% rasvaa :D). Olin kyllä jo oikeestaan perjantaina tottunut ajatukseen potkuista, mutta tää illalilen noin kymmenen hengen porukalla auttoi joka tapauksessa piristämään tunnelmaa.

Maanantaina heräsin tavallisen työpäivän tapaan aikaseen, nappasin tavarani ja kipitin toimistolle. Suurin osa porukasta oli jo lähtenyt yllätyksekseni,  mutta en valittanut, helpompaa näin jne.. Jätin tavarani, sanoin jäähyväiset ja lähdin. Sovittiin että viikonloppuna vielä tavataan. Jeesjees. Hyvä porukka oli, mahtava firma kaiken kaikkiaan. Rush Marketing, kun liikutte Melbournessa työnhaun merkeissä, pistäkää korvan taakse! :)

Loppupäivä kuluikin ihan rennosti. Otin oppia erään työtoverini viisaudesta:

"What do you do when you're not earning money?
You SPEND money!"

Söin siis brunssia ulkona, kivassa pannukakkuravintolassa. Hyvää. Pidin pienen tauon kuluttamisesta ja suuntasin kirjastoon, luin tunnin tai pari Dan Brownia sekä shakkiopasta, jonka jälkeen pelasinkin pari erää kyseiselle pelille omistetussa shakkihuoneessa vanhoja ukkoja vastaan. Hävisin! Mutta tiukkaa oli. Kolmen aikaan suuntasin jälleen täydentämään energiavarastojani paikalliseen texmexravintolaan, jonka jälkeen jatkoin edelleen kulutusta: lähdin tabletti ostoksille.
Tällä kertaa en tyytynyt pikaiseen heräteostokseen, ja vasta kolmisen tunnin tutkinnan, kävelyn ja pohdinnan sekä kaakaokupillisen jälkeen päädyin ostamaan samsungin seitsentuumaisen, tarpeeksi halvalla. Sitten lopulta kotiin, paraikaa vaatteet kuivurissa ja chillailen.

Rentoa olla vaihteeksi lomallakin! Tosiaan, viikon viettelen varmaan täällä Melbournessa, sitten suuntaan aurinkoiselle itärannikolle! Pitänee vielä vähän hioa taistelusuunnitelmaa, varsinkin tälle viikolle, että saa kaiken irti tästä maailman asuttavimmasta kaupungista!

~Tapsa

Ps. Kipiä. Vähän. Mih.

Decidin'

Jepsjeps. Ens viikolla saa duunit riittää!

Eilen sain kyllä oikeestaan kolme, mutta tänään rinkelin. Vaikka lähenkin huomenna taas työhön, ja aion pistää kaikkeni peliin ja yrittää yltää vielä siihen kymppiin, en usko että jään duuniin. Kuten täällä hostellillaki eräs Toby sanoi, "You can only work so long for a bad pay".

Tykkään feissaamisesta edelleen, enkä kadu yhtään että kituutin tässä duunissa näin pitkään, kokemusta on kyl kertynyt. Tältä erää sen on nyt kuitenkin pakko riittää: kuten sanottu, tulihan sitä harrastettuakin semmoset kaks kuukautta! Varmasti tulee työporukoitaki ikävä, mutta olihan lähtö edessä joka tapauksessa, ja näin reppureissaamises pitää kyetä maisemanvaihoksiin ja yllättäviin käänteisiin.

Ehkä ei kuitenkaan ihan näin pitäisi puhua töiden lopettamisesta, huomennahan tässä töitä tosiaan kummiskin on. Jos vaan saisin kasaan 5 kauppaa, voisin tyytyväisenä lopettaa duunit ennätyspäivääni JA saavuttaa vaadittu kymmenen kauppaa. Sitten voisi irtisanoutua potkujen sijaan, hah.

Mitä sitten ensi viikkoon tulee, aattelin pysyä Melbournessa vielä sen ajan, ja sen jälkeen lähteä matkaan. Tämä ihan siksikin että pitää saada ees jonkinlaist matkasuunnitelmaa hahmoteltuu, mutta myös koska en oo kunnol pääsy kokeen melbournee niinkun turistina. Paikkoja käytävänä, ja, kenties, soitantoja pidettävänä. Saa nähdä.

~Tapsa

Ponderin'

Juttuhan on nyt tää:

Maanantaina pomo jutteli kaikille meille, joilla meni heikosti, ja sano että on pakko saada 10 kauppaa tän viikon aikana. Muuten ei ihan oikeesti jää vaihtoehtoja potkujen lisäks. Lisäksi meidät kaikki pistettiin täydelle provikkapalkalle, eli jos kauppoja ei tuu nii ei tuu rahaakaan.

Täytyy myöntää, että oon itekki jo hiljalleen tympääntynyt tuloksiini. Täyttä provikkapalkkaa olin jopa aiemmin ehdottamassa itselleni motivaatiota nostaan: ei kauppas, ei rahnaa. Mutta vaikka motivaatio on korkealla enkä koe oikeastaan olevani stressaantunutkaan, eivät tulokset ole aikasempia parempia: ma 0, ti 1, ke 1. Tiistaina olin kyllä ensimmäistä kertaa myöhässä kännykkäni sammuttua odottamattomasti yön aikana akun varauksesta huolimatta, mutta joka tapauksessa, tulos on heikohko...Voi olla että pitää jättää feissarihommat ensi viikolla. Vaikka tietysti teen parhaani loppuun saakka!

Voi tosin miettiä näinkin: reissua mulla on jäljellä semmoset viis viikkoa vielä. Ei mitenkään älyttömän pitkä aika. Jos jatkaisinki duunia, nii kuin pitkään? Tästä tuli juteltuu Chrisin kanssa sunnuntain puolella ja faijanki kanssa vähän aiemmin. Yritän miettii, mitä tulin täältä Australiasta hakemaan, ja vaikka ihan alun perin tarkotus tosiaan oli tehä töitä, muuttui mulla ajattellutapa jossain vaiheess. Ja oonhan mä nyt yli kuukauden töitä tässä paiskinukkin jo. Mulla on nyt jonki verran rahaa, pärjäneisin kyllä tässä jotenkin ilman duuniakin..ja yks tyyppi lupaili kyllä itse asiassa tarjoilijaduuniakin, tai ainakin muutamaa vuoroa. Voishan sitäkin vaikka viikon tehdä.

Ja sitten muihin aiheisiin: kiinalaisvalmisteinen second-hand tablettini hajosi, näin kolmantenta käyttöpäivänään. Elektroniikkaonni ei ole puolellani tällä pallonpuoliskolla. Enkä tiiä kuinka on muukaan onnikaan...

~Tapsa