Adventurin'

Moi taas!

Niin paljon taas viikkoon saanut mahdutettua..eikun, kahteen viikkoon. Uskokaa tai älkää, mutta ihan tosissani uskokoin viime päivityksestäni olleen vain viikko! Aika kuluu nopeasti..pahoittelut radiohiljaisuudestani!  Päivittäiset bloggaukset olisivat olleet paikallaan, mutta vähä on asianlaita nii että kovasti pääsee hauskaa pitäessä velvollisuudet unohtumaan. Näinpä siis reportoin tähän nyt kahem viikon edestä tapahtumia ja kuulumisia! Tai kirjaan seikkailuitani ylös jälkipolvien muistoksi, miten vain. :D

Doctor Whon synttäripäivän jälkeen vietin vielä yhden päivän Brisbanessa liftarikaverini isovanhempien luona. Pitkän tutkinnan jälkeen totesin kuitenkin aamusta, että kamerani oli ottanut ja lähtenyt teille tietämättömille, ainokaisen muistikorttini kera....liftatessani se oli vielä taskussani, mutta sen jälkeen tietoa ei ole. (Sori! :/ ) Materialillista onnea tälle reissulle minulle ei ole paljoa suotu, tai sitten kyseessä on matkustamisen hinta.

Kuitenkin! Käyskentelin kaupungilla, istuin puistoissa ja otin rennosti. Varsinaisia must-see nähtävyyksiä ei ollut, mutta päämäärätön ajelehteleminen toi mukanaan kaikenlaista katseltavaa. Ihan jees kaupunki, ei mitään erityistä sanottavaa, ainakaan näin lyhyellä vierailulla. Iltapäivemmällä palasin kotio ja tein makaronilaatikkoa päivälliseksi! Onnistunutta, kiitos käsille olleiden runsaiden mausteiden.

Tiistaina lähdi takaisin kohti Byron Bayta, bussilla jälleen. Pariskunta vakuutti että voin jäädä pitemmäksikin aikaa, mutta tarve oli kuitenkin pysyä liikkeellä. Kaverini Hugo muutenkin lähtisi kotiin Melbourneen viikon lopussa, ja kyllähä sitä piti liftaritoveria vielä nähdä! Hyppäsin siis bussiin, ja kahden tunnin päästä olin jälleen Byron Bayssä. Maksoin itseni kipeäksi yöstä omassa hostellihuoneessa halvemman puutteessa, ja varasin kahdelle seuraavalle yölle halvemmat, joskin niidenkin hinta oli hälyttävän korkea. Koko kylä oli täynnä "skoolieita", siis toisen asteen opintojen päättäneitä, itärannikolle bilettämän tulleita teinejä, joten vapaita petejä oli vähän ja hinnat korkealla. Joka tapauksessa peti oli. Tapasin sinä iltana paljon ihmisiä, biletin biitsillä ja oli hauskaa. Jälleen kuitenkin materiaa menetettiin, sillä silmälasini hajosivat, kummatkin sangat irrallaan ja vääntyneitä. Itse lasit kuitenkin pysyivät yhtenä kappaleena, vaikken tällä reissulla alakkaan varmaab väkertelemään uusia sankoja niille. Pärjään onneksi ilmankin..Hugoa en nähnyt tuona iltana hämmingin ja kommunikaatiovaikeuksien takia, mutta hauskaa oli silti.

Seuraavana päivänä tuli taas chillailtua. Chillchill. Niin, ja varattua pari venereissua! Matkatoimistosta sain itselleni kivalla hinnalla purjevenerisreilyn kahdeksi yöksi Whitsundays-saarille, sekä päivän snorklaus- ja sukellusreissun Cairnsissä. Jee! Illalla tapasin myös Hugoa, istuttiin baarissa kavereidensa ja muiden skoolieiden kanssa. Byron Bay on makee paikka, hyvin hipihtävä, rento ja ystävällinen, vaikka kokemus olisi kenties mukavampi ilman kahta tuhatta koulujen lopoumista juhlistavaa teiniä: pakko nyt sanoa että tunsin itseni välillä vanhemmaksi kuin olin, ehkä siksi että Melbornessa olin aina nuorin niin töissä kuin hostellillakin. Joka tapauksessa,  hyvä mesta. Torstai oli vielä enemmän chilliä, tapasin ikäiseni brittimuusikon, jammailtiin ja chill.

Koitti perjantai, eikä mieleni tehnyt maksaa kalliistaa pedistäni, joten jälleen lähdin matkaan. Tein voileipäni, täytin vesipulloni ja kirjoitin isolle pahville tällä kertaa vain
"NORTH"
ja kyllä se niinkin toimi. Ainakin sain kyytejä, joskin aika lyhyitä matkoja..jos nyt oikein muistan, niin vasta neljäs kyytini toi minut Brisbaneen. Kuudennen kyytini aikaan kello oli kahdeksan, ja minua kyydittävä pariskunta tarjosi yösijaa heidän kotoaan. Suostuin, sillä he eivät vaikuttaneet psykopaateilta ja matkaa oli vielä paljon jäljellä. Mukavia olivat, söin, join ja nukuin. Ja aamusta taas matkaan: lähes kaatosateessa.

Sain kyydin isolle service stationille, maantien varressa. Olisin voinut mennä saman tien bensiksen katoksen alle, mutta silloin tavoittaisin vain tankkaamaa  tulevat autot. Paras paikka oli suojaton paikka rampille johtavan tien varressa. Ajattelin että eihän siinä mitään, sateessa saa sympatiaa ja kyyti tulee nopsaan! Puolen tunnin sateessa seisoskelun jälkeen antauduin, ja siirryin bensikselle. Sain kyydin, ja seuraavan, ja seuraavan, ja seuraavan...kaikki lyhyitä kyytejä tosin.

Päivän viimeinen kyyti oli vähän pidempi, rekkakuski joka vei mut kakssataa kilsaa Rockhamptoniin. Kello oli tällöin kymmenen, takana kahdeksan kyytiä. Etäisyys Airlie Beachiin: 400km. Niin, ja kyseessähä oli lauantain ja sunnutain välinen yö.
Sain odottaa kyytiä kokonaiset seitsemän tuntia, klo 5am asti.
Jjjjjjjjuh.

Kyydintarjoajani oli armeijan pappi, tai miksi niitä nyt kutsutaankaan, jos kutsutaan. :D Tämä kyyti vei minut aina Airlien liittyymään, parinkymmenen kilsan päähän kohteestani, ja kyydin loppumatkalle sain nopeasti.  Perillä olin klo 10: kokonaisaika yöpymistä lukuun ottamatta 30h. Heh. Aika reissu oli!

Airlie Beach on jo aika pohjoisessa, siis lähellä päiväntasaajaa, siis lämmin. Oli siis lämmin. Ja huoneessa oli onneks ilmastointi. Huone oli oikeastaan pieni mökki, kaheksalle hengelle sängyt ja oma kylpyhuone.Ilmainen Wifikin! Mainio hostelli. Huoneeseen päästyäni nukuin reilut 4 tuntia, koko yö oli nimittäin kulunut tien varressa yrittäen pysyä hereillä. Herättyäni chillasin ihmisten kanssa mökin pienellä verannalla, tutstuin, Ja nukuin. Seuraavana päivänä mentiin porukalla biitsille, uitiin, löhöttiin, syötiin lounasta ja taas chill. Chillaus on jees.

Sitten olikin jo tiistai. Ilmoittauduin aamusta toimistolle, sain ohjeet mitä ottaa ja olla ottamatta mukaan, sekä minne mennä parin tunnin päästä. Istuin biitsille chillaamaan tunniksi, kasasin tarpeelliset tavarani pieneen reppuuni, vein ylimääräiset tavaransäilytykseen, ja siinä sivussa varasin lennonkin Cairnsista Sydneyhin, ettei tarvii kiireessä liftata takaisin kotilennolle. Sitten suuntasin tapaamispaikalle.

Porukka oli pieni, vain 13 henkeä plus kippari ja matruusi (taimikäikinä). Vene oli 8-metrinen kilpasluuppi, jos oikein muistan. Vanhahko, kuulemma, mutta kaikin tavoin ihan mukava ja kotoisa vene. Kahden hengen miehistömme, Jason ja Steve, olivat mukavia tyyppejä, kuten pieni reilun tusinan porukkammekin. Satamasta lähdettiin kahden aikaan, ja purjehdittii reilut kaks tuntia hyvässä tuulessa kohti kohdesaaristoamme. Ankkuroitiin pienen saaren läheisyyteen, ja kauempana näkyi Hamon Island (taimikäikinäihansama), jonka hotellissa yö maksaa reilut tuhat dollaria, ja vieraisiin kuuluvat esim. Red Hot Chili Peppersin porukka ja George Clooney.

En nähnyt kuuluisuuksia sinä iltana, mutta kaikkea muuta makeera. Jason oli vapauttanut saarelle huostaansa ottaneensa haukan, ja vihellyksellä hän ilmestyikin veneemme ympärille kaartelemaan tyttöystävänsä kanssa. :D Jason ruokki niitä ilmasta, heitellellen lihanpalasia. Jeah. Auringon laskettua valot ja melu houkuttelu delffiinejä. Jeaaah. Ja näin tosi kirkkaan, pitkän ja upee tähdenlennon, ja toisen joka lopuks välähti eli kai rähäjhti, jeaaaaaah! XD Mahtava reissu heti alkuun.

Seuraavana päivänä snorklattiin eri paikoissa, sain kivoja kuvia ostamallani vedenpitävällä kameralla, mutta varsinainen nähtävyys oli White Haven beach, maailman hienoin hiekkaranta. Siis hienointa hiekkaa maailmassa. Oli aik hienoo, hah. muuten päivä kuluikin syöden, kannella löhöten ja illalla bilettäen. Seuraavana päivänä nähtiin vielä aboriginaalien luolamaalauksia, ja suunnattiin takaisin. Kaiken kaikkiaan makee reissu. Yhden illan vielä vietin Airliessä, veneporukan kanssa. Seuraavana päivänä taas matkaan.

Tällä kertaa ei tarvinnut kuitenkaan liftata! Reissulla mukana olleet espanjalaistytöt olivat itseni tavoin matkalla Cairnsiin, mutta omalla matkapakullaan. Sain siis kyydi ilman että tarvi ees nostaa peukkua ylös!

Onnekkaammin olisi kyllä voinut käydä...nimittäin: pakussa oki istumapaikat kahdelle, takaosa oli sänkyä. Sijoitin siis itseni mukavasti ajajan penkin taakse laukkujen kanssa, laskeskellen että asemani olisi ihan turvallinen tarpeen vaatiessa.
Poliisi ei kuitenkaan ollut samaa mieltä.
Alunperin syy pysäytyksellemme ja toisin sanoen poliisin kiinostukselle meihin oli ylinopeus työmääalueella, mutta siinä samalla minäki tulin huomatuksi. Matkustaja ilman turvavyötä: $330. Kuski pääsi varoituksella. Syystä tai toisesta sain kuitenkin jatkaa matkaani näin. Kenties koska poliisi kertoi liftanneensa itse ympäri Eurooppaa, ja siksi ei raaskinut riistää minulta 800km kokopitkää kyytiä. Kuka tietää.
Mutta kuten sanottu, matkustamisella on kustannuksensa, ja loppumatka sujui vaivatta ja mujavasti, eikä turvavyöttömyydestäkään ollut haittaa.

Nyt olen Cairnsissä siis! Jos tuo viimeisin reissu lasketaan liftaamiseksi, niin liftattu matka: 3400km! Jebou! Yhteensä kyytejä oli kaiketi 25 kappaletta, plus miinus pari. Liftaus on makeeta, seikkailullista ja sakkoja lukuun ottamatta halpaa, suosittelen! Kannattaa tietysti aina miettiä ennen autoon nousua onko kyseessä murhamies tai psykopaatti, jotka ovat kuitenkin kaiketi vähemmistöä. ;)

Huomenna sukeltelemaan! Sitä ennen chill.

Viikko jäljellä. Eikun, ei edes sitäkään. Hitsipilli! Aika kuluu nopiaan. :D

~Tapsa

Hitchin'

Helouhelou ihmiset siellä kotosuomessa, tai missä ikinä luuraattekaan! On päässyt vierähtämään jo tovi viimeisimmästä postauksesta, ja onhan tässä paljon kaikkea tapahtunutkin.

Alunperinhän tarkotuksenani oli jättää Melbourne maanantaina, mutta suunnitelmat piti pistää uusiksi, kun kävi ilmi että a) Ronan, ei se pomoni vaa tyyppi hostellista, esiintyy komediaillassa läheisellä klubilla tiistaina, b) harvat kavereista olisivat vapaana ja kunnolla tavattavissa ennen tiistaita. Päätin siis viettää Melbournen maisemissa vielä muutaman päivän .

Sunnuntaina sain ostettua vähän tuliaisia torilta, jonka jälkeen kiivettiin torstaina mainitsemalleni näköalatasanteelle. Huikeat oli näkymät! Kuviakin tuli otettua, vaikkakin kamera jäi hostellille, joten tabletin kamera sai luvan kelvata. Oli hienoa ja korkeata. Tiistaina tosiaan oli erittäin nautinnollinen komediailta, paljon porukkaa ja hyviä esiintyjiä, mukaanlukien irlaintlainen reissaajaystävämme Ronan, sekä tietysti hostellin ydinporukka häntä kannustamassa. Kyseinen porukka oli mahtava, läheinen ja tärkeäkin. Tästä syystä oli vähän haikeata lähteä hostellista, josta oli tullut kuin toinen koti reppureissaajaperheellemme. Matkustaminen on kuitenkinkolo pääidea matkassa, ja maiseman- ja porukanvaihdos on väistämätön asia. Hyvä puoli tässä on tietysti se että facebook ja matkapuhelimet mahdollistavat melko vaivattoman yhteydenpidon tulevailsuudessakin. Jos koskaan päädytte Melbourneen ja tahdotte löytää halvan ja hyvänhenkisen hostellin,  Bev & Mick's Backpackers on varma valinta! Tai ainakin se jossa asustelin, McMahons nimeltään: kaiken kaikkiaan ketjun hostelleja on kolme, kaikki Melbournessa. Hostellit eivät löydy ainoaltakaa hotellisivustolta, ja paikan löytääkin ainoastaan sattumalla tai puskaradion kautta. Online-varaustoimintoakaan ei ole, joten parempi vain soittaa tai mennä paikalle itse, niin alakerran pubin senhetkinen baarimikko tarkastaa vapaat pedit suuresta kirjastaan. Suosittelen lämpimästi :)

Hostellista uloskirjautumiseni oli kuitenkin vasta alku toiselle seikkailulle: oli aika lähteä liftaamaan.

Alkajaisiksi otin junan vähän kauemmaksi keskustasta maantien suulle. Sieltä löysin netistä kalastamien tietokeni kuvaaman paikan, jossa oli huvin pysähtymistilaa ja liikennevaloristeys juuri ennen maantietä. Laskin tavarani ja nostin peukkuni pystyyn kera kyltin, jossa luki "Towards
      SYD
Pretty please"

Siinä sitteen seisoskelin hetken, näytin parhaani mukaan iloiselta ja vaarattomalta, kun kas kummaa, paikalle saapuu toinen liftaaja! Nimeltää Hugo ja paikallinen Melbournen asukki, hän on itseni lailla matkalla Sydneyn kautta itärannikolle. Päätimme pistää matkasuunnitelmamme yhteen, onhan se paljon mukavempaa matkustaa seurassa. Hugo on minua vuotta nuorempi, ja kuten minä keltanokka liftaamisessa. Liftasin kyllä kerran Turust Helsinkiin, mutta se ei ole paljoa verrattuna Australian kaupunkien useiden satojen kilometrien etäisyyksiin! (Matka Sydneystä Melbourneen on yhtä pitkä kuin Helsingistä Nuorgamille.)

Pitkään ei kuitenkaan ehditty Hugon kanssa jutustella, kun ensimmäinen kyyti saapuikin. Eläköitynyt psykologian professori Arthur vei meidät yli puolenvälin, n. 500km, lähelle Canberraa. Välissä pysähdyttiin Ned Kellyn, aussien kuuluisimman maantierosvon, kotikaupungissa virvokkeilla, sekä ajeltiin toisen, mukavan pikkukaupungi läpi matkallamme takaisin maantielle. Tämän reissun lopuksi kello oli hieman yli seitsemän, ja olimme bensiksellä Canberrasra pohjoiseen, maantien varrella. Kolme tuntia saimme odotella kyytiä: tässä ajassa onnistuimme tapaamaan vielä kolmannen liftarin, Blaken, joka oli tavallamme myöskin matkalla itään! Vielä parempi sattuma oli kuitenkin rekkakuski, joka meidät otti kyytiinsä, sillä mahduimme kaikki kyytiin eikä kyydistä tarvinut riidellä. Okei, kuski oli entinen moottoripyöräjengiläinen,  nuorena vankilassa istunut ja pienten arjalaispuheidensa perusteella natsi, mutta eipä ollut varaa valita. Tyyppi oli taustastaan ja puheensa karkeudestaan huolimatta mukava ja älykkään oloine tyyppi, eikä heppu ollut loppujen lopuksi mitenkään uhkaava. Ideologia oli totta kai aivan toista kuin omani, mutta pidin suuni pitääkseni kyytini.

Rekkakuskin (joka kertoi nimekseen Chucky) kyydillä pääsimme hyvin lähelle Sydneytä, etäisyydeksi jääden kymmenisen kilsaa. Blake jäi kyydistä jo aiemmin, tähtäimessään hieman eteläisempi paikka, joten istuskelimme siinä kahden aikaan aamuyöstä bensiksellä jälleen, yrittäen saada kyytiä liftattua vähästä automäärästä huolimatta. Niin lähellä! Reilun tunnin jouduimme odottelemaan,  kunnes mukava keski-ikäinen nainen haastoi meidät löytämään autostaan kaiken muuttotavaran lomasta tilaa itsellemme. Onnistuimme tehtävässämme, ja pian olimmekin matkalla jo Sydneyn keskustaa. Kyydistä hypättyämme otimme lyhyen yöbussikyydin, jonka jälkeen löysin itseni tutustaympäristöstä, jossa olin viettänyt Australianmatkani alkuaikani. Nostalgista, jopa!

Tilanne kuitenkin osoittautui tukalahkoksi: useimpien hostellien vastaanotot olivat sulketuneet, olihan kello jo neljä aamuyöstä, ja ne harvat jotka olivat auki ilmoittivat olevansa tupaten täynnä. Kännykkämme akut olivat kuihtuneet, joten kaikki tämä tutkiminen täytyi suorittaa käsin, paikasta paikkaan rinkkojamme kantamalla. Lopulta päädyimme Mäkkäriin lataamaan akkujamme seinästä lataamalla sekä ottamalla vuoroja torkkumisessa. Tunnin kuluttua tarkastin netistä huoneiden saatavuutta, löysin, odoteltuamme paikan aukeamista kipittelimme paikalle, maksoin huoneen, heitin tavarani tavarahuoneeseen (check-in aukeaisi vasta neljän tunnin päästä yhdeltä) ja suuntasimme puistoon torkkumaan.

Kahden tunnin torkkujen jälkeen aamuauringon valaisemassa puistossa Hugo lähti tapaamaan veljeänsä, josta hän suuntaisi serkkunsa asunnolle yöpymään (serkku ei ollut vastannut aamyöisiin puheluihin). Kirjasimme toistemme numerot osoitekirjoihimme, ja sovimme tapaavamme huomisaamuna vielä sovittavassa paikassa. Suuntasin internetkahvilaan tappamaan aikaa  kahdeksi tunniksi, pelaten siinä pitkästä aikaa paikan koneella matsin LoLia. Sitten palasin hostellille, sain avaimeni ja päädyin huoneeseeni torkkumaan ja lukemaan. Illalla tapasin pikaisesti Melbournessa tapaamaani singaporelaista kaveriani, jonka jälkeen palasin nukkumaan.

Aamu alkoi huomaamalla kadottaneeni silmälasini, ja myöhästymällä junasta. Hitchwikin mukaan paras vaihtoehto olisi jälleen maantien suu, tällä kertaa kolmen tunnin päässä keskustasta. Tapasimme Hugon kanssa asemalla, matkasimme junalla pohjoiseen, tallustelimme tienvarteen, ja ryhdyimme hommiin. Tällä kertaa Hugo taiteili kyltin, jossa luki
"BRIS
Brisbane
     :-)"
Olin itse tosiaan matkalla kohti Brisbanea, mutta Hugon tarkoituksena oli jäädä Byron Bayhin, 200 kilometriä etelään Brisbanesta. Matkan suunta oli joka tapauksessa pohjoiseen.

Tämä reissu ei sujunut yhtä hyvin kuin edellinen, ja kyytejä tuntui olevan hankalampi saada. Kaiken kaikkiaan otimme 9 eri kyytiä, vaikka matkan pituus oli vain vähän pidempi edelliseen, verrattuna: kuljimme käytännössä kylästä kylään, bensikseltä bensiskselle. Matalimmalla taistelutahtomme oli kahdeksannen kyydin jälkeen..kello oli neljä aamuyöllä, ja kyyditsijämme jättivät meidät yöksi sulkeutuneelle bensikselle. Sanoivat että vaikka se onkin kiinni, voimme liftata tienvarresta autoja odotellessame sen aukeamista. Kyyditsijämme olivat hyväntahtoisuudestaan huolimatta puupäitä, sillä vaikka tällä osuudella maantie olikin vain tavallinen tie kylien välissä, ei katuvaloja ollut lähimaillakaan: liftaaminen oli suoraan sanottuna mahdotonta. Kun vielä sade yltyi tihkusta rajuksi, päätimme Hugon kanssa vetäytyä katetulle piknikpöydälle ja torkkua sen päällä ja penkeillä. Hyttyset söivät Hugoa, ja hänen mukaansa minun nukkuessani opossumi kipusi pöydälle senttien etäisyydelle naamastani, vaikkakin poistuen Hugoa pelästyessään. Se yö oli koko reissun pohjanoteeraus.

Mutta kyllä siitäkin selvittiin! Parin päästä, sateen loputtua ja auringon noustua Hugo kävi ostamassa aamiaiseksi suklaapatukat, ja ryhdyimme taas liftaamaan. Epätoivomme oli suuri, olimme vain tunnin päässä Byron Baystä, mutta lopen uupuneita. Lopulta eräs nainen suostui viemään meidät, sillä vaikka hän olikin matkalla vain seuraavaan kylään, ei välimatkaa ollut siitä eteenpäin kuin vartti, ja sen verran hän mieluusti tarjosi meille aikaansa. Jes!

Vihdoinkin olimme perillä! Tai no, Hugo oli, omaan maaliini oli vielä matkaa. Siitä huolimatta päätin antaa sen odotta hieman, ja suuntasinkin jalkasin Hugon lapsuudenkaverin Jackien kaverin kämpälle, jossa Jackie itse majaili nyt. Saapuessamme kello oli 8, ja matkamme pituudeksi rekisteröityi 22 tuntia! Matka Melbournesta kesti vain 13,5h, huomattavasti mukavampi reissu..mutta tulipahan tämäkin koettua! Kämpällä kävimme suihkussa, söimme aamupalaa, jutustelimme hyvän tovin, ja suuntasimme sitten Byron Bayn pieneen ja iloiseen keskustaan. Paikka oli täynnä High Schoolin päättäneitä ja rannikolle bilettämään tulleita teinejä, joihin Hugo ja Jackiekin lukeutuivat: Hugo oli tosi varmaankin ainoa Melbournesta asti paikalle liftannut. :D

Jackie lähti tapaamaan kavereitaan, Hugo tekisi niin itsekkin pian, ja minulla oli suunnitelravaa. Juttuhan oli niin, että olin varannut Brisbanen leffateatrerista seuraavaksi päiväksi leffalipun Doctor Who -sarjan 50-vuotisjuhlajakson leffanäytökseen, joten sinne pitäisi suunnata. Byron Bay ja sinne jäävä seura osoittautui kuitenkin erittäin laadukkaaksi, joten takaisin olisi tultava kyllä! Päätin siis suunnata Brisbaneen, tällä kertaa tosin peukkukyydin sijaan bussilla, ja palata päivän parin päästä etelämmäksi.

Hugo kuitenkin ehosti suunnitelmiani odottamattomasti: hänen tätinsä asuu. Brisbanessa, ja on majoittanut aikanaan useita vaihto-oppilaita: varmasti minullekin heltiäisi majapaikka! Parin puhelun jälkeen Hugo totesi, että vaikka täti kuvaakin kodin tämänhetkistä tilannetta kaoottiseksi ja kiireseksi, majoittaisivat Hugon isovanhemmat minut hyvin mielellään. Nice! Todella nice!

Kiitin Hugoa tuhannesti, sovittiin tapaavamme jälleen päivän parin päästä, ja hyppäsin bussiin. Kaupunkiin päästyäni vaihdoin junaan, ja parin aseman jälkeen kiipesin kukkulan huipulle Hugon isovanhempien Johnin ja Mardyn talolle. Pariskunta oli erittäin mukava, Suomestakin erittäin kiinnostuneita. Päivän aikana tuli jutusteltua, tavattua Hugon vierailemaan tullut tätikin ja tämän pienet lapset, jotka olivat tulleet polskimaan takapihan uima-altaaseen. Myöhemmin minulle näytettiin huoneeni, kattava elokuvavalikoima televisiohuoneessa, hienoa kylpyhuone. Wifikin löytyy! Enemmän kuin olisin voinut toivoa, aivan mahtavaa ja uskomattoman ystävällistä. Mukavaa muutenkin päästä viettämään tälläistä rauhallista kotielämääkin.

Tänään heräsin aikaisin katsomaan aikaisemmin mainitun Doctor Whon juhlajakson televisiosta, kun se lähetettiin samanaikaisesti 72 eri maassa (myös Suomessa). Parin tunnin päästä suuntasin sitten katsomaan saman jakson ekstrojen kera leffaan, joka oli sen arvoista ekstrojen lisäksi siksi, että olin hereillä ja osasin arvostaa jaksoa paremmin sekä ilmapiirin takia. Vähemmän vannoutuneena fanina yleisön kohahdukset ja reaktiot auttoivat myös huomaamaan erinäisiä asioita paremmin! Kokemuksen jälkeen kävin ostamassa kannettavan kännykänlaturin, eli usb-kaapelilla varustetun akkumöntin, joka olisi ollut ihan hyödyllinen näinä kolmena kuukautena jo. Söin rauhassa lounasta, kirjoitellen samalla pitkän pätkän tästä tekstistä (miten pikä siitä on tullutkaan!), sillä syödessäni alkoi ulkona kova rae- ja sadekuuro, joka reilun tunnin päästä leppyi, ja palasin uufteen kotiini. Palattuani Mardy kysyi, haluaisinko liittyä heidän seuraansa Thaimaalaiseen ravintolaan, ja tietysti suostuin. Todella hyvää! :)

Nyt olen takaisin huoneessani, päivästä jälleen uupuneena.  Reissuni on saanut mahtavan alun, toivoa saa että meno jatkuu samaa rataa! Brisbanesta Leo Ilmari "Tapiiri" Tarpila, hyvää yötä.

~Tapsa

PS. Se jakso oli hyvä. TOSI hyvä.

Zzz

Niin juu, kerroinko että lähen sittenkin vasta keskiviikkona? Koska syyt.

Zzz

~Tapsa

Chillin' again

Helouhelou! Melbournessa sateista ja vilpoisaa, flunssa vähän vaivailee vielä mutta kaiken kaikkiaan meno on erittäin rattoisaa!

Tiistaina tuli käytyä porukalla maahanmuuttomuseossa, opin kaikenlaista Australian asuttamisesta ja maahanmuutosta. Kahvilassaki tuli käytyä. Illalla katsoin Cloud Atlaksen [Pilvikartasto], edelleen aivan mahtava leffa.

Keskiviikkona heräsin myöhään, tein pastaa, kävin lähikaupassa ja valvoin myöhään lueskellen. Siinä se.

Tänään torstaina heräsin taas myöhään, mutta olo oli onneksi vähän produktiivisempi: sain vähän ensi viikon taistelusuunnitelmaa kasaan. Näillä näkymin olisin lähdössä alkuensiviikosta, kohti itärannikkoa. Liftaten. Itärannikolla tähtäimessä skydiving ja surffaus. Jos vielä koralliriutalle asti yltäisi sukeltelemaan olis siistiä.

Saa nyt kuitenkin nähdä miten käy tämänkin suunnitelman kanssa in the end, suunnitelmat kun on tehty uudellensuunniteltaviksi. :D

Tänään tuli myös nähtyä kaveria tarkoituksena syödä kiinalaista ja tähystellä kaupunkia eteläisen pallonpuoliskon korkeimmalta näköalatasanteelta. Päätettiin kuitenkin siirtää näköalatasanne sunnuntaille, jolloin kuulemma säät ovat selkeämmät.

Ei muuta! Over and out.

~Tapsa

Retirin'

Hyvää huomenta Suomi! Tässä rundown viikonlopun ja päivän tapahtumista.

Lauantaina ei tapahtunut ihmeitä, eikä työmoraalikaan ilmestynyt mistään avuksi. Nollapäivä viimeiseksi päiväksi siis. Kotiin, kaupungille hetkeksi kaltoaiseni huono-onnisen feissaajan, Hughin, kanssa, ja himaan. Mikäs siinä.

Sunnuntaina olikin sitten vähän ohjelmaa, sentään: mentiin parin tyypin kanssa ostoksille torille, ostettiin kaikenlaista, tultiin takas ja tehtiin älyttömän hyviä lihapullia muusin ja kastikkeen kera. Jälkiruuaksi eräille varmasti tuttua omenahyvettä jäätelön kera. Kyllllllä! Eipä jäänyt nälkä (koska omenahyve tunnetusti n. 50% rasvaa :D). Olin kyllä jo oikeestaan perjantaina tottunut ajatukseen potkuista, mutta tää illalilen noin kymmenen hengen porukalla auttoi joka tapauksessa piristämään tunnelmaa.

Maanantaina heräsin tavallisen työpäivän tapaan aikaseen, nappasin tavarani ja kipitin toimistolle. Suurin osa porukasta oli jo lähtenyt yllätyksekseni,  mutta en valittanut, helpompaa näin jne.. Jätin tavarani, sanoin jäähyväiset ja lähdin. Sovittiin että viikonloppuna vielä tavataan. Jeesjees. Hyvä porukka oli, mahtava firma kaiken kaikkiaan. Rush Marketing, kun liikutte Melbournessa työnhaun merkeissä, pistäkää korvan taakse! :)

Loppupäivä kuluikin ihan rennosti. Otin oppia erään työtoverini viisaudesta:

"What do you do when you're not earning money?
You SPEND money!"

Söin siis brunssia ulkona, kivassa pannukakkuravintolassa. Hyvää. Pidin pienen tauon kuluttamisesta ja suuntasin kirjastoon, luin tunnin tai pari Dan Brownia sekä shakkiopasta, jonka jälkeen pelasinkin pari erää kyseiselle pelille omistetussa shakkihuoneessa vanhoja ukkoja vastaan. Hävisin! Mutta tiukkaa oli. Kolmen aikaan suuntasin jälleen täydentämään energiavarastojani paikalliseen texmexravintolaan, jonka jälkeen jatkoin edelleen kulutusta: lähdin tabletti ostoksille.
Tällä kertaa en tyytynyt pikaiseen heräteostokseen, ja vasta kolmisen tunnin tutkinnan, kävelyn ja pohdinnan sekä kaakaokupillisen jälkeen päädyin ostamaan samsungin seitsentuumaisen, tarpeeksi halvalla. Sitten lopulta kotiin, paraikaa vaatteet kuivurissa ja chillailen.

Rentoa olla vaihteeksi lomallakin! Tosiaan, viikon viettelen varmaan täällä Melbournessa, sitten suuntaan aurinkoiselle itärannikolle! Pitänee vielä vähän hioa taistelusuunnitelmaa, varsinkin tälle viikolle, että saa kaiken irti tästä maailman asuttavimmasta kaupungista!

~Tapsa

Ps. Kipiä. Vähän. Mih.

Decidin'

Jepsjeps. Ens viikolla saa duunit riittää!

Eilen sain kyllä oikeestaan kolme, mutta tänään rinkelin. Vaikka lähenkin huomenna taas työhön, ja aion pistää kaikkeni peliin ja yrittää yltää vielä siihen kymppiin, en usko että jään duuniin. Kuten täällä hostellillaki eräs Toby sanoi, "You can only work so long for a bad pay".

Tykkään feissaamisesta edelleen, enkä kadu yhtään että kituutin tässä duunissa näin pitkään, kokemusta on kyl kertynyt. Tältä erää sen on nyt kuitenkin pakko riittää: kuten sanottu, tulihan sitä harrastettuakin semmoset kaks kuukautta! Varmasti tulee työporukoitaki ikävä, mutta olihan lähtö edessä joka tapauksessa, ja näin reppureissaamises pitää kyetä maisemanvaihoksiin ja yllättäviin käänteisiin.

Ehkä ei kuitenkaan ihan näin pitäisi puhua töiden lopettamisesta, huomennahan tässä töitä tosiaan kummiskin on. Jos vaan saisin kasaan 5 kauppaa, voisin tyytyväisenä lopettaa duunit ennätyspäivääni JA saavuttaa vaadittu kymmenen kauppaa. Sitten voisi irtisanoutua potkujen sijaan, hah.

Mitä sitten ensi viikkoon tulee, aattelin pysyä Melbournessa vielä sen ajan, ja sen jälkeen lähteä matkaan. Tämä ihan siksikin että pitää saada ees jonkinlaist matkasuunnitelmaa hahmoteltuu, mutta myös koska en oo kunnol pääsy kokeen melbournee niinkun turistina. Paikkoja käytävänä, ja, kenties, soitantoja pidettävänä. Saa nähdä.

~Tapsa

Ponderin'

Juttuhan on nyt tää:

Maanantaina pomo jutteli kaikille meille, joilla meni heikosti, ja sano että on pakko saada 10 kauppaa tän viikon aikana. Muuten ei ihan oikeesti jää vaihtoehtoja potkujen lisäks. Lisäksi meidät kaikki pistettiin täydelle provikkapalkalle, eli jos kauppoja ei tuu nii ei tuu rahaakaan.

Täytyy myöntää, että oon itekki jo hiljalleen tympääntynyt tuloksiini. Täyttä provikkapalkkaa olin jopa aiemmin ehdottamassa itselleni motivaatiota nostaan: ei kauppas, ei rahnaa. Mutta vaikka motivaatio on korkealla enkä koe oikeastaan olevani stressaantunutkaan, eivät tulokset ole aikasempia parempia: ma 0, ti 1, ke 1. Tiistaina olin kyllä ensimmäistä kertaa myöhässä kännykkäni sammuttua odottamattomasti yön aikana akun varauksesta huolimatta, mutta joka tapauksessa, tulos on heikohko...Voi olla että pitää jättää feissarihommat ensi viikolla. Vaikka tietysti teen parhaani loppuun saakka!

Voi tosin miettiä näinkin: reissua mulla on jäljellä semmoset viis viikkoa vielä. Ei mitenkään älyttömän pitkä aika. Jos jatkaisinki duunia, nii kuin pitkään? Tästä tuli juteltuu Chrisin kanssa sunnuntain puolella ja faijanki kanssa vähän aiemmin. Yritän miettii, mitä tulin täältä Australiasta hakemaan, ja vaikka ihan alun perin tarkotus tosiaan oli tehä töitä, muuttui mulla ajattellutapa jossain vaiheess. Ja oonhan mä nyt yli kuukauden töitä tässä paiskinukkin jo. Mulla on nyt jonki verran rahaa, pärjäneisin kyllä tässä jotenkin ilman duuniakin..ja yks tyyppi lupaili kyllä itse asiassa tarjoilijaduuniakin, tai ainakin muutamaa vuoroa. Voishan sitäkin vaikka viikon tehdä.

Ja sitten muihin aiheisiin: kiinalaisvalmisteinen second-hand tablettini hajosi, näin kolmantenta käyttöpäivänään. Elektroniikkaonni ei ole puolellani tällä pallonpuoliskolla. Enkä tiiä kuinka on muukaan onnikaan...

~Tapsa

Birthdayin'

Taas kolmen päivä edestä matskua kirjoteltavana!

Perjantai tosiaan oli synttärini, marraskuun ensimäinen. Viimeinen teinivuoteni..hah. Aamukokousessa mulle laulettiin onnitelut ja sainpahan kortinkin. Jees fiils :), Työtuloksen osalta tosin päivä ei ihan toiminut, nollapäivä..Loppupäivästä se ei kuitenkaan haitannut, en tiiä, oli vaa tosi rento fiilis. Lähettiin siitä sitten töiden jälkeen porukalla pubiin, jota Will, yks ryhmänjohtajista, oli suositellut. Sattumalta tää pubi oli se joka on tässä hostellini yhteydessä! Kelpas siis hyvin. Tultiin tänne, pelattiin poolia, juotiin, porukat lauloivat uudestaan kaikkine juhlallisuuksineen*, juteltiin, pidettiin hauskaa. Tulipa siinä pelattua tuntemattoman kanssa shakkiakin erä. Kun sitten työporukat häippäs (monilla oli duunia lauantaina), lähdin ranskalaisen kaverini Remin kanssa Cherry Bariin. Siellä sitten oltiin, ja kun parin tunnin päästä kadotin kaverini (tämä oli päätynyt australialaisporukan vietäväksi ajautuen aina herrasmiesklubeille asti) päätin suunnata kotiin päin, vaikkei ollutkaan vielä sulkemisaika. Hyvä synttäri-ilta kummiskin!

Lauantai oli aika epäproduktiivinen, lähdin liikkeelle vasta neljän aikaan. Löysin itseni St Kilda beachiltä aasialaiskaverini ja tämän kavereiden seurasta, näkymät, seura ja sää oli kaikki jees. Palasin sitten siinä hostellille, ja laiskuus palasi. Tapasin siinä sitten Chrisin, saksalaisen kundin joka oli vielä ihan hiljattain tehnyt samaa duunia kuin mä, eli feissarihommia. Juteltuakin tuli kaikenlaista. Siitä myöhemmin lisää, nyt on pakko vaan saada kirjoteltua ja päästä nukkumaan..

Tänään ostin uuden tabletin! On hiano. Ja halpakin oli. Myöskin tuli tänään käytyä Megazonen kaltaisessa mestassa tyyppien kanssa, lasersotaa tai mitä ikinä siis..oli tosi jees! :)

Ei perhana, nyt on kyllä pakko saada unta kalloon. Täällä tapahtuu kyllä tosi paljon, ainakin kun miettii et siä haluis saada blogattukin..pakko yrittää ottaa huomenna kiinni vähän! Kiitokset kärsivällisydestänne! Heh.

~Tapsa

PS: kiitos kaikille onnitteluista!

*Happy birthday to you...
Hip hip! (Hooraay!) Kertaa kolme
Oh he's a jolly good fellow...

Updatin' again

Helou jälleen! Tälleen annoin vähän tapahtumien kasaantuua, että tulis tapahtumatäyteisempi päivitys.

Tiistai oli mitä oli, ainoaksi ansioksi jäi yks kauppa joka on edelleen varmistamatta: pyysi maanantaina soittamaan niin antaa sit tilinumeronsa, tarvi kuulemma aikaa hakea sen pankista...eli toistaseksi tiistai oli nollapäivä. Jotain vaa  puuttui. Kotona pyttipannua.

Keskiviikko menikin jo paremmin! Aamulla oli hyvä oppitunti, motivoi hyvin ja näin, ainakin tuloksen mukaan: 3 kaupoaa ennen puoltapäivää. :) Loppupäivä ikävä kyllä vähän meni pipariks, koska lounaani oli kovin huono ja voimat loppuivat nopsaan. 3 silti!
Hostellilla oli sitten päivällisbileet, tai siis toisin sanoen tarjolla oli $5 vastaan pöytä täynnä ruokaa kahden hostellin tytön toimesta toisen tytön synttärin kunniaksi. Älyttömän hyvää! Nautaa, lammasta ja espanjalaista munakasta.

Tänään torstaina meni taas kehnommin, 1. Ihan aamusta, taas, ja vieläpä samassa paikassa kuin eilen. Tällä kertaa ei voimat loppunut, mutta jotenkin motivaatio vaan lähti. No, huomen uudestaan!




~Tapsa

PS. Niin, huomenna onkin jo marraskuu. Eli marraskuun eka päivä. 1.11. Hieno päivä varmasti! :D
PPS. Sori, tosi laimee päivitys, ei johdu minkäänlaisesta masiksesta vaan ihan vaan väsymyksestä! eli hyvät yöt

STILL workin'

Ja näin kävi että pidän duunini, edelleen. :) Hyvä vaan!

Kauppoja tuli vaan yksi, mutta ihan onnistunut kauppa. Kai. Tai siis sain kaupan aikaseks vaikka pistivät vastaan. Ja vain yhtä kauppaa perustelen sillä ettäsiirltyiltiin paikasta toiseen paljon, ja hyvä tovi jouduttiin ihan vaan istuskelemaankin kun lupien kanssa oli ongelmia.

Illalla sitten chillailin, luin ja pelasin poolia. Eipä tuu pelattua enää vähään aikaan sitä. :D

Ei muuta raportoitavaa! Chilliä menoo.

~Tapsa

Weekending'

Helou! Tässä taas. Meinasin perjantaina raportoida, mutta kun tapahtumisia ei ollut kummemmin niin aattelin antaa niiden kasautua vähän ja hoitaa sit kerralla. Toisin sanoen olin laiska enkä jaksanut, hah.

Enivei, perjantaista lähetään. Hauska juttu: torstai-iltana puhelimeni ei suostunut lataamaan. Tutkinnan jälkeen päädyin lopputulokseen että vika on puhelimessa, ei laturissa. Perjantaina siis luonnollisesti ostin puhelimen duunin lomassa, ja koska halusin kummiskin älypuhelimen nii en vaivautunu ostaan halpaa epä-älypuhelinta, vaikken mitään tehomasiinaakaan hankkinut.
Siinä sitten työskentelin päiväni, sain yhen kaupan (mutta pysäytinpähän porukkaa ihan urakalla), ja kävin kotia päin.
Ja kotona sitten tietenin huomasin että vanha puhelin toimii sittenkin. Jjjjes.
Eikun vaan nettiin myynti-ilmotus ja odotellaan. Ja itse asias huonekaveri saattaa ostaakkin sen, kunhan saa luottokorttiasiansa hoitoon, saapui juuri ranskasta ja niin päin pois.

Lauantaina työskentelin torin kupeessa, meininki oli hyvä ja sain kaks kauppaa. Tuntuu että oisin voinut saada kolmekin, mutta jotenkin voimat ei riittänyt, tai jotain.
Lauantainailta oli taas juhlintaa, mutta ilman komplikaatioita tai limusiinejäkään. Ilta vietettiin ihmisten kanssa hostellin alakerran pubissa, josta jatkettiin Cherry Bariin, kahen viikon takaiselle rokkiclubille siis, jossa tuli taas vietettyä hyvä tovi, vaikkei musiikkivalikoima ollutkaan edellisen viikon tasoa.

Tää sunnuntai taasen rauhassa kotona istuen, kaupassa käyden ja pyykkiä pesten. Tulipa kattottia Shaun of the Dead myöskin, legendaarista kuten aina.

Jeps. Viikon myyntisaldo 6 kymmenen tavotteesta..saa nähdä miten kelpuutetaan. Cheers!

~Tapsa

Motivatin'

Jebou! Tänään oli iha mukava päivä, radalla taas.

Toimistolle päästyäni suurin osa porukasta oli jo matkalla ostoskeskuksiin, jotka oli jossain kauempana. Jäljelle oli mitä ilmeisimmin jäänyt me, joiden viikko ei ollut parhaimpia, ja jokasella oli ollut eilen donitsipäivä (0). Ronan, paikan pomo ja eittämättä alansa parhaimmmistoa pitikin meille menestyksemme kunniaksi pienen oppitunnin, jossa käytiin läpi kaikki perusasiat, aina porukan kiinniottamisesta kaupan solmimiseen. Vaikka monet asioista oli tullut kuultua aiemminkin, oli oppitunti erinomainen kokemus, ja eritoten motivoiva. Päivän motivoivuutta lisäs sekin, että Ronan pisti pienen kisan pystyyn: tänääntyöskenneltiin pareissa, ja se, joka parissa ensimmäisenä saa viisi kauppaa, saa $300, bonuksen. Eli jos saisin ennen pariani 5 kauppaa, saisin $300 dollaria plussaa! Jeah! No, loppujen lopuksi jäin kahteen, mutta yritys ainakin oli kova. :P Ronan myös vähän sano kotain siihen suuntaan, että kun meille sanotaan et nyt pitää tehä tän verran myyntiä, se on iha meiän motivoimista varten, eikä siitä pidä ottaa nii kovia paineita. Eli en tosiaan aattele nyt potkujen mahollisuutta, keskityn vaan pitään hauskaa työssä ja tekeen kauppoja!

Ronan on kyllä hyvä tyyppi, ja ihan älykäskin. Kuten se just sano, sättiminen huonoista tuloksista ei auttais mitenkään, ja koska firma tekee rahaa meiän työllä nii parempi sot selvittää meiän vaikeudet kaupanteossa ja hioa niitä. Myöskin, $300 bonuksen antaminen viidestä kaupasta meinaa sitä, että ne viis kauppaa ei loppujen lopuks tuota voittoa, mutta motivoi ja tuottaa tulevaisuudessa ehkä enemmän kauppoja ja rahaarahaarahaa. Eli se on sen arvosta. :P

Nyt nukun lopulta! Yöt!

~Tapiiri

From the fryin pan into the allikko

Ei mulla kyllä tylsää täällä ehdi olemaan!

Tiistai sujui panostaen, mutta laihoin, yhden myynnin tuloksin. Laskin kuitenkin työpäivän onnistuneeksi...kunnes huomasin että tablettini oli varastettu. Siis tablettini jonka toin Suomesta, jolta katsoin telkkaria ja jolla skypetin. Varastettu. Olin huolimaton, laukku oli jäänyt avonaiseksi ja työskentelin parin metrin päässä laukusta selkä sille käännettynä. Silti oli aluks vaikeeta käsittää että näin vain olin tullut ryövätyksi. Onneksi tabletti oli jo suht vanha eikä sisältänyt mitään merkittävää infoa...salasantkin vaihdoin pikapikaa kännykälläni. Olenpahan huolellisempi.....

Tänään taasen nolla kauppaa. Taas. Stressaan liikaa... Tänään päätin vaa unohtaa maholliset potkut ja vaan työskennellä ja tehdä parhaani.

Jeah.

~Tapsa

Ps: sori, vastailen kommentteihin vähän myöhemmin..

Frustratin'

Aargh! Nollapäivä! Ärsyttäääää!

Huomenna teen 4! Tai enemmän! Pysäytän jokasen joka tulee vastaan!

ARGH

~TAPSA

Limousinin'!

Eilen sitten jäikin päivittäinen kirjoittelu kirjoittelematta, mutta mitäs pienistä. Tarkotus oli kirjotella ennen nukkumaanmenoa, mutta, noh, komplikaatioita.

Kuitenkin: eilinen työpäivä oli tosi jees, kolme kauppaa! Homma alkaa luistaa hiljalleen, viikon saldo oli 9. Asiaa :) Unohdin tosin mainita tämän: perjantaina Becca kerto, että tilanne on semmonen että kauppoja pitäis saada hiljalleen jo aikaseks, joten ens viikon aikana pitää saada 10 kauppaa tehtyä. Muussa tapauksessa ainooksi vaihtoehdoks jää potkut, kuulemma. En ota kuitenkaan liikaa paineita: uskon vahvasti että yllän kymmeneen, varsinkin kun eilen homma rupes todellakin luistamaan. Sitäpaitsi jos en rupee saamaan kauppoja, pitää ruveta miettiin uutta työpaikkaa iha sikski että jäis vähän rahaa säästöönkin.

Enivei! Ilta-ohjelma eiliselle oli työpäivän tulostakin parempi: limusiiniajelu työporukan kanssa! Asiallista :) Meno oli hyvä, ja kahen tunnin ajelun jälkeen siirryttiin kasinon klubille jatkamaan juhlia. Itse en kasinolle asti päässyt, tai sisään ainakaan, sillä ruokailu oli päivän osalta jäänyt vajavaiseksi ja juhlakuntoni oli siitä syystä siinä vaiheessa iltaa myöskin vajavainen. Taksilla siis hostellille ja unta, pienien komplikaatioiden saattelemana.

Noh, hauskaa kuitenkin oli!

~Tapsa

Fridayin' and Movin'

Työpäivän saldo taas 1, huomenna 3! Uooorh!

Sitten muihin aiheisiin: tuli työpäivän aikana viesti, että pitää lähtee tänä iltana asunnosta. Jjjust. Mut olihan tää ikään ku odotettavissa. Enivei, pakkasin siinä työpäivän jälkee  kivuliaan hitaasti kamani ja nappasin taksin vanhalle hostellilleni, $10, ja vuokrasin $160 sängyn viikoksi. Hintaan sisälty kahenkympin avainpantti jonka saa kyllä takaisin, eli vuokra oli 140. Vähä korkeempi siis, mut minkäs teet, joku paikka piti kummiskin hommata.

Dereck melkeen sai mut mukaan baariin, mutta kyl pitää nyt saada ees vähän untaet huomen pärjää. Elikkäselikkäs, öitä!

~Tapsa

PS: Huomenna onkin sit töiden jälkeen kaikkee jänskää. Huuu! Mut nyt nukun.

Thursdayin'

Juu tosiaan, selvästikkin näin nyt päivittäin kirjoittelen tässä tän viikon ainaskin. Koittakaa kestää, hah :D

Työpäivä oli ihan jees, suht kaukana taas työskenneltiin. Kauppoja ei kylläkää tullu kuin yksi, mutta ainakin tuli yksi...hyvät tsäännssit vielä parantaa viime viikon tuloksesta! Ja kokemusta kummiskin kertyy..parantamista mulla on kaiketi edelleen kaupaamisessa, tai siis, mun "myyntipuhe" ei oo vieläkää ehkä ihan tarpeeks sujuva, mun pitää pystyy selittään asiat sutjakkaammin ja yksinkertasesti. Treeniä treeniä.
Sää oli muuten ihan älytön, tuuli oli välillä ihan myrskyn veroista ja kovia sadekuuroja tuli ja meni tunnin välein. Ja eilen vielä oli polttavan kuuma auringossa. Tämmönen tää kevät täällä Down Under!

Asumisesta taasen: saattaa ollakkin että voin yöpyä täällä vielä tulevaisuudessa, en tiedä. Vähän on nyt epäselvää tiedetäänkö mun alivuokralaisuudesta nyt oikeastaan vai epäilläänkö sitä vai häh, mutta ainakaan välitöntä häätöä ei ole tullut. Jos jonnekkin pitää lähteä nii johonkin läheiseen hostelliin ajautunen!

Jaaaaa nyt unta taas. Uni on jees.

~Tapsa

PS: Makaroonilaatikoa! Hahaa! Onnistui ihan hyvin.

Wendesdayin'

Väsyttää..työpaikks oli ulkona tällä kertaa, lähellä keskustaa. Porukkaa oli paljon ja aurinko porotti. Onneksi tuli laitettua rasvaa naamaan ajoissa ja juotua runsaasti vettä, niin loppusaldoksi jäi lopulta 1 kauppa ja pieni työuupumus. Rankkaa! Mutta edelleen ihan mieluisaa. Uudet kengät tosin puristaa.

Illemmalla taas mentiin työporukalla keilaamaan, kolme kierrosta. Ronan lupasi jokasin kierroksen voittajalle ilmaisen aamiaisen toimiston läheosessä kuppilassa, ja yhteispisteillä voittavalle $50 bonuksen.
Tietydtihän sitten Ronan pieksi kaikki mennen tullen. Hah :D
Oma tulokseni oli 66, 88 ja 64, eli, noh, aika heikkoa. Keilaus on mulle laji, jossa välillä menee hyvin ja usein ei. Hauskaa se kummiski oli! :)

Sitten toisiin aiheisiin: en nyt muista olinko maininnut, mutta tosiaan, oon tässä tänhetkisessä asunnossa niinkun alivuokralainen, eli tyttö joka on vuokrannu tän ittelleen vuokraa tätä olohuonetta patjoineen mulle. Näin ei selvästikkään sais tehdä. Paikan omistaja on ollu pari kertaa viikon aikana käymässä täällä, ja visiittien ajaksi olen siivonnut tavarani kaappiin ja poistunit paikalta. Parista visiitistä oli jo selvitty ongelmitta, mutta tänpäiväisellä käynnillä kävi kuulemma ilmi että tieto minusta, luvattomasta alivuokralaisesta, oli levinnyt omistajan korviin, ja että meidän kaikkien pitää lähteä perjantaina menemään...Juuh elikkäs, siis, tämmöstä tänään. Pitääpä ruveta kattoon uutta mestaa! :D

Nyt unta!

~Tapsa

Tuesdayin'

Innoisani lähdin töihin: tänään tehään tulosta! Oli ihan tosissani semmone fiilis et pystyn tekeen 3 päivässä, mutta, no, toisin kävi.

Jostain syystä kaikki oli kauheen ärtyneen olosia tänään. Oltiin Hughin, Oxfordilaisen kaverin kaa parinkymmeen minuutin junamatkan päässä keskustasta, aika landella oikeestaan, yhden ostarin ulkopuolella. Mitään ei mielestäni tehty väärin, oltiin ihan niin niinku ennenki, mutta ihmiset selvästi tuumi toisin: kolmen, neljän aikaan vartija tuli sanomaan että managment oli saanut valituksia meistä nyt jo jonki verran, ja et meiän pitäis poistua nyt. Iha ihme juttu! :D Ja siis ihan oikeasti, en ollut yhtään sen kummempi kui ennenkään. Paikallinen katusoittajaki siitä vierestä totesi että porukka oli tänään tosi kireenä..liekö kylillä tapahtunut jotain vai oliko kyseessä vain tavanomaista arkiväsymystä, ota ja tiedä. Näin kuitenkin kävi, soitin siotä sitten pomolle, Ronanille, joka vaan totes sitten että eipä mitään, menkää pojat tähän mestaan. Toisessa mestassa pyörittin tunnin verran, sitten kello olikin jo kuusi, tunnin yliaikaa, ja päätettiin Hughin kanssa painua kotia kohti.

Kuten sanotaan, tämän päivän saldoksi jäi "donut", pyöreä nolla, kumpaisellekkin meistä. Tehtiin kyllä parhaamme, mutta minkäs teet, näin kävi. Huomenna ei ainakaan huonommin voi mennä! :P Muistan kuinka työn alussa jo Becca kertoi, kuinka aina välillä tulee kysyneeks itseltään, miksi tähän duuniin oikeen on ryhtynyt. Tänään EI ollut sellainen päivä: ehkä ihan hetken tuntui että vois hankkia muuta hommaa, mut eiei, kyl tää nyt loppuun asti koetaan! Täs on kyse opittavasta taidosta, oon edistyny nollapisteestä jo ainaki jonki verran, voin edistyy vielä lisää. Hehee. :)

~Tapsa

PS: Kalapuikkoja ja muusia!

More happenin' and Advancin'

Hahhah. No tulipas tossa sitten useesti kirjoiteltua.
Noh,
Terveppä terve. Tässä taas :P Viikkoon mahtui jälleen kaikenlaista.

Toissa Sunnuntai tuli vietettyä leppoisissa meiningeissä torilla hedelmiä ostellen ja taidegalleriassa kierrellen. Seurana oli kiinalainen opiskelijatyttö Celine, jonka kanssa tuli juteltua ainakin Kiinan poliittisesta tilanteesta, mutta kaikesta muustakin turhanpäiväisestä. Heh. Hauskaa oli! Myöhemmin mentiin parin muun tyypin kanssa mysteeriseen ja erittäin hippihenkiseen ravintolaan, "Leninent as anything", jonka liikeidea perustuu vapaaehtoistoimintaan ja siihen, että jokainen maksaa ruuastan sen verran mitä huvittaa. Erikoisen kummallista. Lounasaika ikävä kyllä missattiin, ja päivällinen alkoi vasta myöhemmin (lounaan ja päivällisen välissä oli parin tunnin tauko keittiön osalta),  mutta välissä tarjoiltiin kiinalaisia kasvisnyytejä ja kuumia juomia. Kaakao oli hyvää, ja nyytit myös. Pitää käydä kokemassa vielä kunnon ateria, kunhan kiireiltäni ehdin. Päivälliselle ei tosiaan ehditty siitä syystä, että kyseinen ateria odotti jo toisaalla: entisellä hostellilla oli tortilla-ilta, ja viidellä dollarilla sain vatsani täyteen hyvää muonaa hyvässä ja tutussa seurassa. Siitä lähdettiinkin sitten parin tyypin kanssa baariin vielä pariksi tunniksi.

Maanantaista lauantaihin olikin normaalia työmeininkiä. Saldo: 1,2,3,1,1,0. Kaukana viikottaisesta 15:n myynnin minimistä, mutta ainakin se kolmonen tuli lopulta tehtyä. Meininki oli ihan jees, myönnetään. :) Ei siinä sen kummempaa, omia kommervenkkejään siinä oli joka päivällä, mutta en niitä nyt tylsyyten asti tähän pura.

Lauantai taasen Dereckin, Irlantilaisen kaverin jonka olin hostellissa tavannut ja joka oli mukana edeltävän viikon tortillaillassa ja baarireissula, synttärit. Ja itse asiassa myös entisen hostellini omistajan koiran synttärit, mikä tarkoitti sitä että hostellin baarista sai tunnin jan ilmaista juotavaa, edellyttäen että oli pukeutunut mustaan ja valkoiseen, eli päivänsankarin (siis koiran, ei Dereckin) väreihin. Hostellin baarissa tarpeeksi ilmaisjuomia litkittyämme siirryimme tutulla porukalla Cherry Bariin. Paikka oli Rokkibaari tai -klubi, miten vaan, pääasia oli että koko yön soi paikassa rock. Ja meininki oli sen tasoista.
Eli aika pirun hyvä.
Tanssilattialla tuli valehtelematta vietettyä udeampi tunti, paro kertaa välissä vettä tankaten ja rakkoa vessassa tyhjentäen. Elämäni parasta aikaa, taas toistamiseen. Jeah!

Sunnuntaina nukuin myöhään, katsoin Doctor Who:n ensimmäistä jaksoa tabletiltani ja söin pyttipannua. Ei sen kummempaa, rauhallinen sunnuntai-päivä.

Ja tänään maanantaina taas..3!! Jeah! Ja tulipa vielä tehtyä työtäkin sen eteen. Parasta oli kuitenkin, että juuri tälle päivälle oli meidän porukalle luvattu $50 bonus niille jotka yltää kolmeen. Elieli, hehee, rahaarahaa. ^^

Sain ostettua myös itselleni suorat housut, kiiltonahkakengät ja viikon muonat tänään. Kengät ihan tyylin takia, housut siksikin että edelliset hajosivat osin Cherry Barin biletyksessä..onneksi rahat riittivät. :P

Täytyypä ruveta nyt ihan oikeasti päivittelemään useammin. Ei tästä meinaa tulla mitään kun joka päivän muistelen näin takaperin x.x toivottavasti tää tapiirinaivo oppis lopulta, että parempi tehdä heti ettei unohdu! ;)

~Tapsa

Happenin'

Mitäs ollu? Kaikenlaista!

Iha näin ekaks sanon et oot pahoillani etten tänne kovin paljoa menojani kirjottele..oon vähä omissa maailmoissani täällä, näissä Australian maailmoissa meinaan, ja siks tapaa jäädä tää kotoin raportointi vähän unohtumaan. Sori :/

Torstai oli ihan mukava päivä, sain kaks kauppaa ja yritin kovasti kolmatta, mutta kahdeks se jäi, ei siin sen kummempaa.
Perjantai oli taasen nollapäivä. Tämö johtui osin siitä että työpaikka oli ulkona, auringonpaisteessa,eikä päässä ollut lippistä tai aurinkolaseja..joten vaikka vettä joinkin kovasti kävi niin että sain pienen auringonpistoksen.  Loppupäivä pitikin sitten ottaa aika iisisti, eikä se kauppa muutenkaan siinä ois sujunukkaan. Menin siinä töiden jälkeen kotio lepäämään ja aikasin nukkumaan. Olo oli jo ihan okei tässä vaiheessa, ja niin on edelleenkin, no worries!
Tänään, lauantaina, taas kävi niin että sain lipuntarkastajalta, ns. smurffilta, mätkyt, kun en leimannut lippua kiireyttäni ja tyhmyyttäni kun hyppäsin ratikkaan parin pysäkin ajaksi. Juuh. Kokoluokkaa laskulla oli vähän eri kuin kotona, meinaan $200 (140€). :D Konkreettisesti lasku tulee kumminkin vasta postissa kolmisen viikon päästä. Vähä ikävää, mutta opinpahan, ja tienasin kiuiteskin tänää sievoisen $140 kahella kaupalla! Jehjeh. Palkasta jäi muutenkin semmonen $200 käteen vuokran jälkeen, ja kun ens palkkapäivänä tulee taas vähän enemmän nii kyllä nyt yks tiketti maksetaan. Vähä halvemmalla pitää tietty koittaa elää edelleen.

Että semmosta! Kaikkee jännää tapahtuilee, mut kyl mä pärjäilen. Nyt on kummiskin hyvä kämppä missä nukkua ja syödä, hyvät tyypit joiden kaa tehä töitä, hyvä ja palkitseva duuni, lievää auringonpistosta lukuunottamatta hyvä terveys ja muutenki hyvä meininki. :)

Täytyypä mainita kyllä työstä sen verran, niinku taisin aiemminkin sanoo, et on se rankkaa. Päivät on niinki pitkiä että näin kuus päivää viikossa -meiningillä ei todellakaan riitä aikaa oikeen millekkään muulle! Tänäänkin juttelin tyyppien kanssa, että kyseessä on melkeenpä enemmän elämäntapa kuin työ :D Mutta kelpaa mulle. Ihan mukava elämäntapa.

Tänään taas juhlintaa, Katherinen, firman sihteerin, synttärit! Tytöt tällä hetkellä itseasiassa omalla klubillaan (ammattimaisia miehiä katselemassa if you know what I mean), minä täällä Ronin kämpällä Ronanin kanssa muita jätkiä venaamassa. Chillchill.

Kuulemisiin taas :)

~Tapsa

Still workin' :)

Jeejee! Duunin pidän. :)

EDIT:

Eilen sain tosiaan kaksikin lahjoitusta aikaiseksi, ja sain 15 kauppaa kymmenesä päivässä täyteen. Jee! :) En tullut kysyneeksi olisinko saanut lähteä ilman sitä toista, mutta eipä siitä nyt enään väliä. Tänään keskiviikkonakin tuli kaks kauppaa aikaiseksi, joskin kamujen avustuksella..pitää tulla paremmaks!

Elämä on chilliä, ja ihan työlle omistettua. Mut mikäs tässä :)

~Tapsa

Ps: Oon ainoa ei-natiivisti enkkua puhuva koko pienessä firmassa! Jeah xP

More workin'

Huhhuh. On tää työ kyllä rankkaakin.

Koko viime viikko tuluu tosiaan heräiltyä siinä viiden pintaa, mikä oli ihan jees kunhan ajoi ittensä aikasin nukkumaan. Toimistolle taasen olin joka aamu jo seittemän aikaan treenausta ja harjoittelua varten. Sitten yhdeksäks kentälle ja töihin. Viideltä loppuu työ, sitten kotia kohti kuudeksi. Kokonaisuudessaan työ siis vie aika paljon aikaa.

Omistautuminen on kuitenkin hyvästä, sillä oppimista riittä. Kahden ekan päivän jälkeen tuli myös tajuttua että ei tää duuni helppo sentään oo. Ma 2, Ti 2, Ke 1, To 0, Pe 1, La 1, ja tänään maanantaina taas nolla. Tuun kyllä hyvin juttuun ihmisten kanssa, oon aikasin siellä missä pitää enkä laiskottele, mut syntyjäni ainakaan en myyntimies ole. Kauppoja on tällä hetkellä koossa kaiken kaikkiaan 13. Ainakin teoriassa oon kai vielä koeajalla, joka loppuu huomenna..ja koeajan aikana pitäis kai saada 15 kauppaa. Just tekstasin Beccalle et mitä tapahtuu jos en siihen yllä, aika hiljanen se on aiheesta ollu (vaikka en oo paljoa kysellykkään).

En kyl haluis joutuu meneen muualle. Vähän sikskin että toi mesta on niin hyvä ja ihmiset on mahtavii, mut ihan senki takii et haluun pärjätä tossa, haluun tulla hyväks. Jos se jää tähän nii aika huono maku jää suuhun koko hommasta.

Okei, vähä liian masis fiilis. Oon mä jo ennenki tehny kaks kauppaa päivässä, hyvin mä siihen huomennakin kykenen!

Nyt pitää käydä nukkumaan, mutta toteampa vielä että muutin hostellista asuntoon! Täällä asuu neljä mun lisäks, vaikkakin mä oon ainoo joka nukkuu lattialla :P mutta halpa on! $125 viikossa ja ihan keskustassa, ei valittamista!

Tän verran tänään nyt, huomenna yritän taas. Öitä!

~Tapsa

Assurin'

Sori, kauheen kiireisrä ollu! Nytkään en ehi kuin kirjoittaa että kaikki hyvin, ihmiset on mahtavia, ruokaa rittää nyt hyvin ja rahaakin on! Elämä on jees.

Nyt on kuitenkin pakko nukkua. Että menee töissä hyvin.

Sori! :P huomen yritän enemmän täs.

~Tapsa

Workin'

Neljä viikkoa, kaksi työpäivää ja yksi sunnuntaipäivä jo miltei takana!

Työpäivät olivat molemmat todella miellyttäviä. Työpäivään sisältyy 8 tuntia pienellä alueella tepastelua, ihmisten huomion tavoittelua, juttelemaan pysähtyvien kanssa juttelua ja iPadillä kuukautisten lahjoittajien rekisteröintiä. Kun aiemmin Sydneyssä juttelin ihmisten kanssa töistä, lähes kaikki totesivat feissaamisesta että "Man, that's such a shit job!". Itse kuitenkin huomaan jopa nauttivani kyseisestä työstä! Koko päivä erilaisten ihmisten kanssa juttelua tai heidän kiinnostuksen tavoittelua sujuu minuöta hyvinkin luontevasti. Kaikille työ ei silti varmastikkaan sovi: myyntiä (siksi sitä pitää nyt kutsua vaikka hyväntekeväisyydestä on kyse) ei saa ellei saa puhuttua täysin venovieraille rennosti ja luontevasti, ja mieluiten niin monelle kuin vain kerkiää. Lisäksi, koska monet eivät halua pysähtyä juttelemaan saati vastata iloisiin ja kohteliaisiin tervehdyksiin, työpäivän aikana tulee torjutuksi varmastikkin useampi sata kertaa. Tästäkin huolimatta pitää hymyn pysyä päällä ja pystyä olemaan koko ajan maksimaalisen iloinen ja kohtelias jokaiselle vastaantulijalle. Torjumiset ja loukkauksetkin pitää pystyä ohittamaan totaalisesti, ja painaa vain menemään.

Toissapäivänä, siis perjantaina, olin Chrisin ja Beccan kanssa orstoskeskuksen ulkopuolisella aukiolla. Chris, brittiläinen reppureissaaja, on ollut tässä duunissa 5kk, Becca, australialainen team leaderini, 2 vuotta. Koska olen vasta-alkaja, Becca oli tukenani aina tarvittaessa, ja hänen avustuksella sainkin aikaseksi 4 myyntiä! Työpäivän jälkeen palasimme toimistolle, jossa tapasimme firman muut kymmenkunta feissaajaa. Tämän jälkeen suuntasimme kuulemma firman vakiopubiin, jossa The Boss tarjosi porukoille ilmaisen kierroksen (itse asiassa kaksikin). Illan edetessä päätimme pienellä porukalla siirtyä nukkumaan Beccan kämpille, joka oli vain lyhyen taksireissun päässä. Sohvayöunieni jälkeen lähdettiin sitten porukalla lauantaityöpäivään, kuusi työpäivää viikossa nääs.

Lauantaina taas olin eräässä toisessa ostoskeskuksessa Ronanin ja Beccan kanssa. Ronan on itse asiassa Beccan poikaystävä, ja  myöskin markkinointifirman omistaja: The Boss. Katherine haastatteluni lopussa kertoi että Ronan on maan parhaimpia myyjiä, ellei jopa paras. Kertomansa mukaan Ronanin myyntiennätys päivässä on 44! Päätähuimaavien ennätysten ja ranking-listojen paikkansapitävyyteen suhtaudun kyllä itsekkin varoen, mutta täytyy myöntää että hän osaa hommansa! Lauantain saldoksi jäi kaksi myyntiä per nuppi, ja Ronankin myönsi että päivä oli todella vaikea: itse sain toisen myyntini vain Ronanin ajamana, kun hän minuuttitolkulla vakuuteltuaan erästä opiskelijapariskuntaa (ihan hyvässä hengessä) sai heidät innostumaan lahjoittamaan vielä kolmannellekkin hyväntekeväisyydelle, meille siis. Kampanjoimamme hyväntekeäisyys on muuten Oxfam, ja aika ajoin selvästi myös MSF. Teille en nyt myyntipuhetta ryhdy pitämään, tutkikaa itse kun koneellakin kerran olette! ;)

Palkka on duunissa yllättävän hyvä, mutta sen saa vasta seuraavan viikon perjantaina. Tästä seuraakin se, että vielä viiden päivän ajan joudun kituuttamaan lähes rahatta! :D Ruokatarpeet olen jo ostanut, ja niiden PITÄISI kestää ne viisi päivää (leipää ostan vielä lisää, mutta that's it). Huonekkin on maksettu seuraavaan lauantaihin saakka. Hyyyvin tää tästä! Hyperhätävarana mulla on vielä hieman euroja jäljellä jotka voin käydä vaihtamassa, mutta mieluiten pitäisin niistä kuitenkin kiinni..sitä paitsi, kivempi näin, jännää :D kai.

Tänään kävin ostamassa uudet housut Ronanilta lainatuilla rahoilla, sillä sinisiä farkkuja ei kuuluis käyttää työasussa. Tutkiskelin siinä samalla Victoria marketin antia, vaikka rahaton olinkin: tiedänpähän minne menen ensi viikonloppuna ostoksille! :P Sen lisäksi kävin ostamassa tulevan viikon ruokatarpeet ja chillaillut hostellilla. Suuri osa hostellin porukasta on bilettänyt koko päivän alakerran pubissa..kun vaanolis rahaa. Heh. :P

Lakanat kutsuvat aika houkuttelevasti nyt, ja ihan hyvä, kun huomenna on taas aikaista aikaisempi herätys. Öitä! :)

~Tapsa

Got a job!'

Töitä sain! Jeah!
Hehe.
Hyvä fiilis.

Tänään oli tosiaan kaksi haastattelua: Yks klo 10 aamulls js toinen klo 2. Aikasempaan nousin yheksän jälkeen, kävelin sinne toimistolle 30min, juttelin vartin, kävelin takas ja söin aamiaista. Käytännössä työ tästä paikasta oli jo varmitunut, huomenna olisi kouluttautumista (eli pientä myyntitreeniä ja laitteiden paikallewnlaittamisen harjottelua). Tästä huolimatta menin kahdeksi toiseen haastatteluun, sillä hyvähän se on pitää käsillä vaihtoehtoja kun kerran on mahdollisuus.

Tämän toisen työn työnkuvasta mulla ei ollut tarkkaa tietoa, muuta kuin että markkinoinnista on kyse. Toimistolla sitten täyttelin sitten hakemuslomakkeen, jota sitten hetken päästä käytiin läpi Katherinen, minut vastaan ottaneen rekrytoijan kanssa. Lomake ja Kat molemmat kyselivät siitö, millainen persoona olen, missä olen hyvä jne jne. Itselleni tämä oli oikeastaan ensimmäinen kunnollinen haastattelu, mutta erittäin leppoisasti se siinä meni.

Työ osoittautui - pieneksi mutta ei missään nimeksi ikäväksi yllätyksekseni - Face-to-Face hyväntekeväisyystoiminnaksi, eli feissaamiseksi. Olin odottanut jonkin sortin puhelinkeskusmyyntiä tai vastaavaa, mutta Katin kertoman mukaan täällä Melbournessa heidän markkinointiorganisaationsa AIDA keskittyy vain ja ainoastaan hyväntekeväisyysjärjestöihin. Minulla ei mitään feissaamista vastaan ollut, päinvastoin, olinhan hakenut feissarihommia muiden töiden joukossa.

Kun siinä haastattelu sitten läheni loppuaan, Kat totesi, että normaalisti uudet tulokkaat pistettäisiin pieneen field testiin haastattelusta seuraavan päivänä, mutta Becca, jonka kanssa olin aiemmin jutellut työtä hakiessani, sanoi että nytkin kyllä kävisi. Do I have free time? Yes I do! Siitäpä sitten hyppäsin junaan (tulomatkan olin kävellyt, 40 min mukavaa joenviertä), ajoin kaksi pysäkkiä ja saavuin  Southern Crossin asemalle, jossa Becca odotteli kahden muun feissarin kanssa.

Siitäpä sitten pari testiä: Ensimmäiseksi piti kysyä kymmeneltä ihmiseltä heidän lempiruokansa. Toisena testinä piti opetella the Pitch, eli myyntipuhe, vartissa, ja esittää se Becalle. Onnistui, vaikka paremmin onnistuikin kun kokeilin pitchausta Ashleylle, toiselle työntekijälle, harjoitukseksi. Nämä testit olivat siis ihan sitä varten että Becca näkisi olisiko minusta duuniin.

Ja olihan minusta. :)

Kotiläksyksi sain myyntipuheen opettelun ja sisäistämisen kokonaisuudessaan (testissä harjoittelin vain alkuosan) sekä tiedonhakua asiakkaasta, Oxfamista: kuinka monessa maassa se toimii ja mitä ero ohjelmia se ajaa. Huomenna 7:45 toimistolla sitten paperihommia ja sittenpä jo töitä! :)

Jänskääjänskää. Ilmoitin jo ensimmäiseen paikkaan että en pääsekkään, ja jouduin itse asiassa jopa torjumaan yhden haastattelun, jota toinen feissarifirma tarjosi huomiselle.

JEAH!

Hyvä ihan siksikin että edelleen, rahat on vähissä. Ehkä siitä huomenna sitten lisää. :P

Öitä!

~Tapsa

P.S: Ainiin! Tällä työpaikalla porukka sitten kutsuukin mua Leoksi. Tämä siksi koska alun perin puhelimitse työtä hakiessani sanoin nimekseni ihan vain Leo, koska helppo (ja Elmo olivkai sit liian nolo? En tiiä) ja tieysti siksikin että passi sanoo nimekseni Leo (jotka siis nyt eivät tiedä: todellinen nimeni on Leo Ilmari Tarpila). Eipähän tulisi sekaannuksia. Ja no, kun sen on kerran sanonut, ja kun se kerran on niin paljon helpompi kuin Leo, ja kaiketi enemmän oma nimeni kuin Elmo, niin Leoksi se sitten jäi. Mikäs siinä? :D

P.P.S: Ainoastaan se siinä että Leosta on ärsyttävät muistot: AINA hammaslääkärissä ja sairaaloissa olin Leo. Ihan edelleenkin. Jotenkin siihen vaan kypsyi. Mutta, onhan se silti nimeni, ehkä opin arvostamaan sitä enemmän tämän työn seurauksena. Heh. :D

Travellin'

Eilen sain päätettyä, ihan hintoja vertailemalla, että bussilla kannattaa mennä. Lentämisessä olisi muutenkin ollut omat säätönsä, joihin en suoraan sanottuna viitsinyt vaivautua. Tärkeintä oli päästä matkaan ja mahdollisimman halvalla.

Tänään aamusta heräsinkin vaihteeksi aikaisin, söin, pakkasin loput tavaroistani, check-out ja bussiasemalle (joka sijaitsi lähellä, onneksi). Siitä sitten alkoi viidentoidta tunnin ajomatka kohti Melbournea. Matka on sujunut rattoisasti, ja nyt vielä puolisentoista tuntia matkaa jäljellä. Takana on siis 12h bussissq istumista ja kaksi kallista mutta laiskuuden ja sen suoman välinpitämättömyyden edessä itselleni myöntämää ruokailua. Reissu on sujunut mukavasti, sain luettua tossailtana aloittamani Dan Brownin "Infernon" (englanninkielinen painos) loppuun. Nyt hinku lukea Danten "Divine Comedy" ("Jumalainen näytelmä"), jonka ympärillä edellämainittu romaani siis pyörii, on suuri, mutta koetan olla kasvattamatta rinkkaani enempää kirjoilla ja hankkinen e-kirja -version.

Työasiatkin ovat edenneet, ja tällä hetkellä tiedossa on huomiseksi kaksi (2!) haastattelua: toinen mikälie asennusduuni, jossa asennettaan mitälie valtion ilmaisjuttuja kodintalouksiin, ja toinen on puhelinsuoramarkkinointia. Kolmannestakin työstä kuulin, feissarityöstä nimittäin, mutta haastattelua ei vielä ole tiedossa..vielä odotan lisätietoja asiasta.
Tilanne mulla työllistymisen kannalta on tosiaan vähän hankala, koska monet paikat haluis kovin mielellään ja ihan ymmärrettävästi porukkaa, jotka ei saman tien karkaa menemään. Feissarityyppi sanoi että 3 kk pitäis ainakin olla töissä, ja suoramarkkinointityyppi viestitteli aika nihkeesti takas sen jälkeen kun sanoin että joulukuus pitäis lähtee himaan. (måMistä tulikin mieleen: ylihuomenna oon ollu jo kokonaiset neljä viikko ylösalasin! Yeah!)
Lyhytaikasii duunejakin on, ja musta vähän tuntuu että niitä mun pitää ruveta metsästään, ellen sitten kuitenkin saa paikkaa näiltä jo yhteyttä ottaneilta. Saa nähdä.

Jos ei muuta nii onpaha kitara jonka kanssa kerätä rahaa! Olinpa muuten soittelemassa eilen, hyvällä paikalla mutta vasta kuuden aikaan, ja porukka oli vähän vähissä. $1.55 ja 20 britticenttiä tienasin puolessatoista tunnissa, ja hauskaahan se tosiaan oli. :) Olisin jaksanut vielä vähän pitempäänkin, mutts B-kieli alkoi hyppiä pois paikaltaan tallalla, siis kaulan viritystappipäässä. Pitänee syventää tai jotenkin muuten hienosäätää sen uraa.

Muttamutta, tällasta! Nyt itse asiassa enään tunti matkaa. Majapaikkaa ei ole, mutta sen kyllä löydän. En halunnut varata netistä, koska varausmaksu, ja seikkailu! Vähän pitää olla seikkailua! :D

~Seikkailu-Tapiiri

Applyin'

Tänään päätin (vai olikohan eilen illalla): Melbourneen menen.

Laskeskelin myös et juu nitä töitä nyt. Joten istuin koneelle kolmeksi tunniksi ja hain sanotaanko kahteenkymmeneen eri paikkaan, kaikki promoottorihommia ja puhelinmyynti ja -keskus -hommia. Huomenna vois vaikka hakea kahviladuuneja. Jos näistä ei mikään nappaa, nii loppuviikosta rupean soittelemaan muuttofirmoja läpi ja kyselemään duunia sieltä. Ja kunhan nyt paikan päälle pääsen nii CV kouraan ja kaupungin ympäri. Töitä pitää saada, joten hoidetaan!

:D

Oon kai aik innoissani.

Kuitenski, keskiviikkoon asti oon maksanu huoneestani, ja sillon taidanki lähteä kohti etelää. Huomenna pitää vielä päättää menenkö koneella vai bussilla, kummatkin taitaa olla aika saman hintasia mitä tossa joskus aiemmin tutkin..

Lähetin myös sähköpostia tutuntutuille, jotka siellä päin asustelevat. Kontakteja on hyvä olla :)

Ei mulla kai muuta ole. Vähän levoton fiilis, tai siis, jotenki innoissaan tai jännittyny kai tosiaan oon. Tiedä sitten johtuuko se siitä kuinka tiiän et töitä tarvii saada! Mut ei siis huonolla tavalla jännitä, vaan just silleen et oon innoissani. En tiiä. Mut ei väliä, hyvä fiilis! :D

Innostus taitaa näkyä tekstin kieliasussakin. Heh.

Ei muuta raportoitavaa! Huomenna ehkä taas soitteleen, vaikka repertuaari onkin sama (ei oo tanssityttöi vielä, mut fiilistä pistän kyllä peliin täysillä!). Elmo over and out!

~Tapsa

Buskin'

Busking eli katutaiteilu!

Sitä tein tänään.

Lähin kitara ja reppu selässä matkaan siinä kahen aikaan ja lähin metsästämään ensi töikseni lavavaatetusta. Olin jo aiemmin saanut ostetrua halvalla räikeän punaisen kravatin, jonka pariksi sitten ostin Ripcurlin lyhythihaisen kauliuspaidan. Tavalla tai toisella se huomio pitää saada! Kävin vielä seuraavaksi musiikkikaupassq hankkimassa halvan hihnan, sitten alkoi esiintmispaikan metsästys.

Mielusin paikka olisi varmastikkin ollut korttelin pituinen pätkä kävelykatua sydänkeskustassa, mutta sen olivat varanneet jo muut soittelijat. Ajauduin siinä sitten kävellessäni kaupungintalon lähelle, ja vaikka nytkin paras paikka oli varattu, päädyin saman korttelin toiseen kulmaan, reilusti kuuloetäisyyden ulkopuolelle mutta silti ihan hyvän ihmisvirran luokse.

Soittelin siinä sitten melkein pari tuntia: Soittolistalla oli Eaglesiä, Alanis Morisettea, CCRrää, U2: kaikki bisejä jotka ovat jäänet päähäni syystä tai toisesta, ja jotka sujuiva ihan hyvin pelkällä kitarasäestyksellä. Eksyipä sinne sekaan kappaleen verran Anssi Kelaakin ja 4 Chord Song (vajavaisena) kun alkoi muut biisit tympiä. Hauskaa oli, ihmiset hymyili (ja jotkut katto oudostikkin), ja eräs vanha mies tuli ihan vaa kravattia kehumaan kun pidin taukoa.

Lopullinen tuotto: $5.95. Heh. Eli tulevaisuudessa pitänee valita aika ja paikka paremmin ja hieoa niin biisejä kuin biisivalintojakin. Joka tapauksessa hauskaa oli! Vaikka kitara ei itseään saisikaan maksettua takaisin rahassa, on se ajanvietteenä ja musiikillisena nautintona jo ylittänyt ostohintansa tähtitieteellisesti. :)

Tuli myös juteltua kotiväen kanssa äskettäin! (sori, koko katusoittelu unohtui  mainita kun olin niin iloisesti yllättynyt soitosta :D) Kyllä täällä vähän koti-ikävä kaihertaa, ainakin niinä hetkinä kun pistäö luuria kiinni ja miettii kuinka paljon välimatkaa tässä onkaan. Jeps.

Mutta, 'til next time!

~Tapsa

More chillin'

Sydneyssä rauhaisaa, vaikka sisämaassa onkin metsäpaloja. Vielä tosiaan Sydneyssä oleskelen, ehkä töitä saan piakkoin, ehkä en. Haku on kyllä päällä koko ajan.

Alkuviiko ja viime viikonloppu meni hyvin chillaillessa, kitaraa soitellessa ja bilrttämässä. Toissapäivänä käytiin Karenin kanssa Manly Beach tsekkaamassa, eli otettiin lautta keskustasta ja päästiin tutkailemaan Manlyn vanhan rakennuskannan omaavaa keskustaa. Hauskaa oli, ja niin seutu kuin biitsiki olivat paljon mukavemmat kuin Bonaissa. Eilen Karen sitten lähti aikasin aamulla Melbournen suuntaan lehmiä lypsämään kolmeksi kuukaudeksi (töiden perässä siis). Pidetään yhteyttä jaehkä tavataan vielä! :)

Sijaintini on tällä hetkellä tosiaan Nomad's Western Backpackers -hostelli. Hinta on puolet Wake upin hinnasta, ja vaikka alunperin varaus olikin tehty 28-hengen dormiin, jostain syystä päätti henkilökunta korottaa meidät saapuessamme 6 hengen dormiin, samalla hinnalla siis! Ei huono. Viivyn täällä varmaan jonkin aikaa, tai jos hinku tulee lähteä kohti pohjista tao etelää niin lähden. Jos saan töitä täällä, teen töitä täällä, jos saan töitä muualla, teen töitä muualla. Hyvin tämä tästä! :)

Yritin muuten tehdä lihapullia tänään Sophien, surffileirillä tapaamani britin, kanssa..Noh, ainakin ne maistu lihapullilta, vaikka muoto jäiki vähän hiomattomaan muotoon, tai toisin sanottuna lihamuhjuksi. Hyvää se kummiskin oli!

Nukun, syön, työtä etsin ja selviän! Ja yritän päivitelläkkin enemmän :)

~Tapsa

Rememberin'

Viisi päivää ja neljä yötä Surf Cämpillä sujuivat mitä mainioimmin. Paikka oli 7 Mile Beach, noin kahden tunnon ajomatkan päässä Sydneystä etelään. Ruokaa sai yllin kyllin, sängyt olivat mukavia ja meininki katossa. Ainoa haitta oli kaiketi se että juuri majapaikkamme alue oli katveessa Optus-puhelinliittymän verkosta, ja siksi jouduinaina yhteyttä saadakseni matkaamaan pois alueelta hieman. Niin, ja sekin oli tietysti ikävää että poiskin piti lähteä.

Surffitunteja leirin aikana oli kaiken kaikkiaan kahdeksan: yksi maantaina ja perjantaina ja muina päivinä kaksi. Alussa harjoiteltiin ihan vaan laudan päällä melomista ja pystyyn nousemista, lopussa isoilla aalloilla menoa ja kääntyilyä. Itse opetusta oli sinäänsä vähän, ja suurin osa ajasta kului vedessä meloen ja räpiköiden (oppitunnin pituus oli vähän pääle 2h). Opettajat olivat kyllä vedessä kanssamme koko ajan ja antoivat neuvoja, ja kyllähän sitä kaikki siinä kehityttiinkin. Toiset enemmän, toiset vähemmän: itse en pystynyt lopussakaan ratsastamaan isoilla aalloilla kuin sekunnin, mutta sekin yksinään jo tuntui mahtavalta! Facebooksita löytyy muutamia kuvia surffauksesta, ja pyrin saamaan ne tännekkin huomenissa.

Sää oli koko leirin ajan mitä parhain, ja surffiopet sanoivatkin että olemme etuoikeutettuja kun saimma näin mahtavat kelit koko viikolle. Kertaakaanei satanut ja neljänä päivänä aurinko paistaa porotti, viimeisenä tosin hieman pilven takaa. Ruokakin oli hyvää ja sitä oli hyvinkin riittävästi, eikä nälkä jäänyt kaivelemaan. Seura oli hyvin germaanista: todellakin, about 80% porukasta (65 henkeä) oli Saksasta! Hyvin tuli kyllä kaikki juttuun, vaikka välillä ärsyttikin kuinka monet ei koko leirin aikana puhua pukahtanut englantia, vaan juttelivat vaan saksalaidten kavereidensa kanssa. Parhaiten mieleen jäi Frederik, joka oli tosi vaikuttunu mun musisoinnista ja oli muutenkin mahtava tyyppi. Se on tällä hetkellä Melbournessa, ehkäpä tapaamme vielä!

Koska, tosiaan, saattaisin olla menossa sinne. Melbourneen siis. Tai ehkä en.

Suunnitelmissani oli lähteä leirin jälkeen joko pohjoiseen pitkin rannikkoa tai etelään kohti Melbournea. Töitä olisim tehnyt vasta myöhemmin (varsinkin jos soittamisella olisin tienannut jotain). Nyt kuitenkin rahatilanne on vähän sen luontoinen, että töitä olisi ihan mukava saada nyt: tehdä vaikka kuukausi duunia ja nitkuttaa sitten niillä rahoilla eteenpäin. Näin varmaan teenkin. Joten, seuraavat pari päivää ainakin pysyn vielä sydneyssä, etsin työpaikkaa, ja lähden sen perässä sitten minne lädenkään. Tässä samassa hostellissa en kuitenkaan pysy, liian kallista: Karen löysi meille puolella hinnalla majapaikan ihan parin korttelin päästä, joten sinne siis. Kyseinen huone on selvästikkin 28 hengen dormitory, eli, huhhuh, aika iso. :D Mutta halpa mikä halpa!

Tämmöstä.

Kaks viikkoa jo kulunu täällä ja hyvin kulkee. Toivottavasti jatkossakin näin!

~Tapsa

Reappearin!'

Oho.

Ei siellä niin hyvä netti ollukkaan. Muutenkin oli kauheesti ohjelmaa eikä ehtiny blogiin päivitellä maailman menojani...Sorry!

Kunnossa olen kuitenkin, leiri oli mahtava kaikin tavoin, ja fiilis on mahtava. Nyt matkalla baarikierrokselle Karenin, Britneyn, Annen ja Alexin sekä muiden mahdollisesti vastaan tulevien Surfcamp-ihmisten kanssa!

HUOMENNA päivitän kunnolla! Promise. :D

~Tapsa

Ps: Ilmari on selvästikkin kovin hankala nimi lausua monille, ja Tapsa ei vaan tarttunut, joten Ilmari vääntyi Alexin suussa Elmoksi.
Joten, kenties tällä kertaa:

~Elmo

Configurin' and Relaxin'

Ihan ensimmäiseksi: kommentointi onnistuu nyt kaikilta, anonyymisti jos niin haluaa, ilman kirjautumista! Eli kommentoikaa syämmenne kyllyydestä, kunhan nyt vaan hyvät tavat jne. jne. pysyy mielessä.

Tänään sain aikaseksi ostaa itselleni koneelle aikaa respasta ($4/h) ja saada tsäänssi pistää vähän enemmän kuvia tähän koneelle! 

Tässä ei ole kaikki, mutta ehkä parhaat kuitenkin. Aika tässä koneella alkaa loppua (kuvien valinnassa ja lähettämisessä kesti vähän), joten jätän seuraavan kertaan jonkinlaisen valokuvakansion järjestämisen, josta olis varmaan kätevämpi selailla kuvia. Sitä odotellessa näitä kuvia saa kyllä ihastella! :)

Sydneyssä on hienosti vanhoja rakennuksia ja pilvenpiirtäjiä vieri vieressä!

Sydney Eye Tower

Sydney Opera House
(Arkkitehti sai lukemani mukaan idean parittelevista kilpikonnista.)

Silta!
(Kivitornit ovat todellisuudessa vain koristeet. Ne rakennettiin koska silta ei valmistuessaan ollut "tarpeeksi siltamainen".)

Kuva Observatory Hilliltä

Hyde Park (Sydney)

Tämä kuva onkin sitten kävelyreissulta kohti Bondi Beachia.

Mie!

Da posse (väsy + nälkä jo tässä vaiheessa)

Bondi Beach!



Biitsillä sai uida vain tietyllä pätkällä. Tässä ei saanut. Uitiin ja saatiin kuulla siitä.

...YOLO!



 

Video! Löysin tälläisen paikan Sydneyssä pyöriessäni. Testikuvaus enemmän tai vähemmän, enemmän myöhemmin (lataus kestää ja aika loppuu).



Tänään ja eilen ei oo paljoo tullu tehtyä! Kaupassa käytyä vähän ja lepäiltyä. Mutta mikäs siinä! Huomenna on lähtö surffilcämpille, eli ehkä ihan hyvä kerätä voimia sitä varten :D Sieltäkin kyllä saan nettiyhteyden, joten päivittelen varmaan minkä ehdin ja kunhan nyt tapahtuu.

Semmosta semmosta. Kommentoikaa kun kerran voitte!

~Tapsa